167147.jpg 

Maarian kirkko

Vihkikirkko.

23.1.2007 vietämme viisivuotishääpäivää.

Menimme aikoinaan naimisin salassa kaikilta, parin kuukauden tuttavuuden jälkeen. Vain todistajat olivat paikalla. Itse tilaisuus oli koruton mutta kaunis - ikimuistoinen, vaikka ei otettu edes paljon kuvia.

Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että sekä Liisan että minun elämä muuttui siitä lukien täysin - minun varsinkin. Vaikkakin hitaasti.

Olin varma että en koskaan saisi kokea rakkautta - niin päin persettä kaikki ihmissuhteeni olivat aina menneet, sikäli kuin niitä ensimmäistä nuorena karille karahtanutta liittoa lukuun ottamatta oli koskaan edes ollut.

Tuntui kuin olisin kirjaimellisesti päässyt Helvetistä takaisin auringon valoon Liisaan tutustuttuani.

Ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin aloin välittää itsestäni - siitä olenko elossa vai kuollut, ja hakeuduin ambulanssikyydillä kunnolliseen hoitoon. Sillä tiellä ollaan edelleen. Enää ei tarvitse taistella yksin.

Mykkä huhtikuu

nyt tietää että on kevät

minä rakastan sinua, olen suuri