Hemmetti mikä migreeni taas, ja iltapäivällä pitäisi mennä saunaan, viimeisiä kertoja täällä asuessa. Ilmoitin huoltomiehille että meidän vakivuoron saa ottaa listalta pois. Eipä siinä listassa ole yli vuoteen muiden nimiä ollutkaan kuin meidän. Kaikki muut saunovat pummilla, maksamatta.

Uudessa kämpässä on oma sauna. Aika luksusta minulle joka olen nuoruudessani asunut oloissa joissa ei ollut lämmintä vettä, kunnon lämmitystä, suihkua tai omaa vessaakaan.

Liisa nukkuu. On saanut jonkin pöpön. Jos vanhan kaavan mukaan edetään, pian se on minulla. Hyvä vain, jos niin käy. Olisi aivan oikea aika saada nyt flunssa, joutuisin pakon edessä lepäämään. Paahtanut sata lasissa viime viikkoina, alan olla sitä mieltä jo itsekin. Olen ottanut liikaa vastuuta ja stressiä omalle kontolleni aivan suotta. Voin luottaa turvallisin mielin Liisaan. Liisa ahkeroi mielellään, kun vain minä annan tehdä, enkä omi kaikkia hommia itselleni.

Uuden lääkärin kanssa puhuttava lääkityksen tarkistamisesta. Ollut samat pillerit jo vuosia, saatava ehkä jotain lisää. Täytyy miettiä ja neuvotella.  Hyvin olen pääsääntöisesti pärjännyt, mutta tasaisin väliajoin on siinä ja siinä että ei äly ja harkinta karkaa käsistä. Mania vaanimassa koko ajan nurkan takana. Ennen kuin huomaankaan tekee mieli jo vaikka minkälaisten mielettömyyksien äärelle,  seurapiireihin, ravintoloihin, kirjallisuussalonkeihin, kapakoihin, esiintymään, kehittämään itseään, leikkimään oikein vaan vitun tärkeää taiteilijaa, runoilijaa ja kirjailijaa elitistissnobististen kulttuuripierujen, läpinarsistiselle verbaalimiekkailulle pyhitettyihin, paneeleihin, happeningeihin, lukuiltoihin ja illanistujaisiin.

Ei saatana. Minkäänlainen yhteiskunnallinen osallistuminen tällä päänupilla olisi sielullisesti pahinta ja sairainta mitä minulle juuri nyt voisi tapahtua. Pahempaa kuin vajoaminen Aurajoen rannan pulijengiin.