Käveltiin rantatietä pitkin keskustaan. Lämmin ilma. Meri oli ihanan tyynni. Käytiin kaupoissa, asuntotoimistossa hakemassa viimeiset saamatta jääneet avaimet, vietiin asumistukipaperit Kela:een + käytiin apteekissa. Lääkäri oli kirjoittanut minulle lääkkeitä kuukaudeksi, aiemman neljän kuukauden sijasta. Järkeili ilmeisesti että ei ole syytä kirjoittaa enempää, kun aloitan kaiken täällä alusta. Kiukutti jotenkin. Olin juuri ajatellut, että käypä täällä päässä lääkärillä ensin alkuun sitten miten hyvänsä, minulla on joka tapauksessa lääkkeitä loppuvuodeksi.

Pah, miksi kelata tällaistakin pikkuasiaa, ikään kuin ei oikeitakin murheita olisi riittämiin?

Käyn vara-akuilla, tunnen sen joka solussani. On vain ajan kysymys, milloin kaikkeen tulee täysi stoppi, ja minun touhut on touhuttu taas kerran kuukausiksi eteenpäin - jos en nyt saa itseäni rauhoittumaan, ja jäsennä tekemisiäni ja ajatuksiani järkevämmin.

Asia kerrallaan,

tajua nyt. Kaiken ei tarvitse olla valmista tänään.

Käyttäydyn naurettavasti. Murehdin liikaa. Reagoin, hitto vieköön, asioihin kuin melkein satavuotias mummoni.

                                       *          *          *

En voi merkata sivun laitaan enää enempää Suosikki-blogejani, vaikka olenkin kruksannut ylös monia muitakin kuin näkyvillä olevat. Ongelma tuntuu tulevan vastaan monella bloginpitäjällä ennemmin tai myöhemmin. Jouduin ottamaan muutaman poiskin ( anteeksi ), jotta sivu ei venyisi aivan mahdottomiin. Kiitos kaikille teille jotka käytte. Olette joka tapauksessa kaikki Suosikki-listallani. Olen ollut aivan ihmeissäni miten monia, ja monenlaisia,  mukavia uusia nettituttuja tätä kautta on tullut. Paljosta olisin jäänyt paitsiolle jos en blogia olisi perustanut. : )