Käydään Kela:ssa ja kaupassa tänään. Ei sada, ainakaan vielä, mutta kohta taitaa tulla vettä aika tavalla. Kun tulin eilen sairaalasta, kotona odotti yllätys. Oltiin saatu vanhasta asunnosta takuumaksu 400 e takaisin. Liisa ei uskonut että saadaan, mutta minä epäilin alusta asti että voidaan saadakin. Nähtiin paljon vaivaa. Jätettiin vanha kämppä hyvään kuntoon, siivottiin paikat huolellisesti.

Turvallinen olo nyt. Ensi kuun vuokra tulee kunnialla maksettua.

Olisipa äkkiä torstai, tietäisin miten noissa minun lääkitys ja terapia-asioissa käy. Apteekissa sanoivat eilen, että psyykelääkityksen lisäksi minun kipulääkitystäkin vaihdetaan. Saa nähdä mikä tulevaisuudessa odottaa. En ole kovin perso millekään uudelle ja tuntemattomalle. Tulee liikaa asioita yhdellä kertaa, on tullut jo pitkään, isoja ja pieniä.

Tekee mieli käpertyä pieneen tilaan, näkymättömäksi.

En mene Kirjamessuille? En ole sitoutunut mihinkään, täytyy miettiä.

Hyvä kun voin itse valita.

Onneksi ei ole ainakaan pakko. Olen ollut kymmenenä vuonna peräkkäin, ja nähnyt sen touhun aasta ööhön. Samaa paskaa joka vuosi. Edellisvuonna olin oxaminin vuoksi nukahtaa tuolilleni ennen yhtä sovittua tapaamista. Säpsähdin hereille, kun tuli nälkä.

Varma en asiasta ole, mutta muistaakseni siellä oli Ruokamessut silloin samaan aikaan.