Ikävä, tuskainen reissu terveyskeskukseen aamulla. Satoi ja tuuli kovaa. Meri velloi valtoimenaan. Polkeminen osan matkaa melkein mahdotonta. Silmälaseja oli turha pyyhkiä, mitään ei olisi kuitenkaan nähnyt. Housut, takki ja reppu kastuivat litimäriksi. Joka puskan takaa tuntui tulevan autoja, mummoja, pappoja, pyöräileviä työmatkalaisia ja - kuin jonkin levottomuus ja rääkymispistoksen saaneita - koululaisia. Vain harvalla heijastimia tai valoja. Pujottelin seassa minkä pystyin. Kädet ja jalat tärisi. Joka hetki olin varma että kaadun, tai joku ajaa minua päin, tai ylitseni.

Kotimatka sujui helpommin. Sade loppui, oli myötätuuli. Tuli nälkä, paastosin suurimman osan eilispäivää.

B-lausunto maksoi kahdeksantoista euroa. Lausunto pitkälti sellainen kuin oletinkin. Joitakin  pieniä asiavirheitä, kuten aina, muuten OK.

...täällä todetaan asiallinen mies, joka pystyy hyvin avoimesti ja järkevästi kertomaan oireistaan, mutta myöskin tuo esille selkeästi tilanteet, jotka ahdistavat...

...potilaasta on tehty nyt lähete Raision mielenterveystoimiston psykiatrille sekä myöskin terveyskeskuksen psykologille työkykyisyysarvioon...

...ei todennäköisesti pidempiaikaiseen kokopäiväiseen toimintaan pystyisi...

Vien paperin työvoimatoimistoon ensi viikolla. Turha lähteä tänään, kun ilma on mitä on. Juuri nyt kylläkään ei sada.

Voisi luulla että edessä on aurinkoiset, lämpimät ja hauskat ajat.

Pilvet kiitää pitkin taivasta lujaa vauhtia.