ONGELMA.ORG

                                      *          *          *

Asensin SKYPE:n koneeseen sunnuntaina. Palomuuri ja virusohjelma villiintyivät sen tien. Hyvä kun pystyn kirjoittamaan. Varoitusta varoituksen perään tulee.

Laivamatka meni hyvin. Varttia yli yhteentoista mennessä olin jo syönyt aamiaisen, päivällisen ja lohilounaan. Samaa rataa jatkui koko reissun ajan. Mässäiltyä tuli, ja lystiä pidettiin. Sää oli oikein suotuisa. Osan matkaa paistoi aurinkokin. Monta eri ohjelmaa ehdittiin nähdä. Päivätanssit, jonkinlainen leikkituokio ja laulunäytelmä Olavi Virrasta. Liisa joi yhdeksältä illalla toista, tai kolmatta lasillistaan viiniä, kun minä tyytyväisenä, vatsa kylläisenä, nukahdin kuin uppotukki, ja nukuin yhtä soittoa aamuun asti. Eli täsmälleen saman kaavan mukaan edettiin kuin joka kerta, Liisan varoitteluista ja minun ponnisteluista huolimatta. Luoja tietää, että tein kaiken mitä inhimillisesti ottaen ikinä keksin pitääkseni silmäni auki. Join kannukaupalla kahvia. Präiskin jääkylmää vettä kasvoilleni. Nipistelin varpaitani, poskiani ja sormiani. Poltin kuin korsteeni. Menin tuuliselle kannelle ilman päällysvaatteita kävelemään. Olin käymättä vessassa, vaikka virtsarakko oli haljeta. Laitoin hytin lämmityksen täysille. Mutta, ei. Silmäluomet oli jo kahdeksalta tonnin painoiset.

Tällä kertaa valvot edes kymmeneen asti, Liisa muistutti ennen lähtöä terminaalissa.

Joo, joo,
minä vannoin, enhän minä mikään lapsi ole, sanoin, ja katsoin Liisaa vähän nuhtelevasti.

Ihme kun eivät pysäyttäneet sinua tullissa, Liisa päivitteli. Olet nyt jo ihan nuukahtaneen näköinen, vaikka vielä ei olla lähdettykään.

Täh?
minä ihmettelin.

Varmasti olisivat vieneet sinut, tuolla tukalla, tarkastukseen ilman minua, Liisa sanoi.

Eilinen meni voimia kerätessä. Saunottiin, ja päivitettiin itsemme BB:n uusimpien käänteitten tasalle. Laskuja ei ollut tullut. Ihme. Psoriasisliitosta oli tullut jokin kysely. Vastaamalla siihen, voi voittaa perusvoidepaketin.