298850.jpg

298851.jpg  The official Dennis Potter Home Page  

" Ensi kertaa Dan Darkin pään sisäistä maailmaa seuraava voi alussa olla pahastikin hukassa. Se on kuitenkin koko homman pointti: sekopäisyydestä kuljetaan kohti kokonaisemmaksi muuttuvaa todellisuutta, jossa vainoharhaiset kuvitelmat, todellisuus ja muistot saavat oman loogisen paikkansa. "

Kati Mikkonen Laulava salapoliisi

                 *          *          *

1994

Panomiehet ovat oma lukunsa.

Istun Tupun, Hupun ja Lupun kanssa Erik XIV:ssä ja juon viinaa. Lassen hirttäytymiseen menee vielä pari vuotta. Minusta liikkuu juttuja. Joka puolella, ympäri kaupunkia. Siitä Tupu, Hupu ja Lupu ovat pitäneet huolen. Minua ei ole nähty vuosiin naisen kanssa, eikä kukaan tiedä miten minuun suhtautua.

Minusta juorutaan yhtä ja toista. En taida olla ihan normaali. Läheistä suhdettani P:n ihmetellään, syystä että ystävyys, lojaalius, ja toverillinen veriveljeys on näissä piireissä tuntematon käsite.

Tupu, Hupu ja Lupu ovat erikoisia panomiehiä. Yksikään ei saa koskaan naista. Ei koskaan. Ei ketään tolkuissaan olevaa ainakaan. Jutut on silti perkeleen leveitä. Olen porukasta ainoa joka on ollut kihloissa, avoliitossa, avioliitossa, tai ylipäätään seurustellut naisten kanssa.

Yksikään joukosta ei avioidu sittemminkään.

Tupu, Hupu ja Lupu eivät kiinnitä minuun huomiota. Minua ei lasketa miksikään, ja hyvä niin. Haluan humaltua rauhassa. En voi sietää häiriötekijöitä. Meteli käy korville. Jukeboxi rääkyy kahden metrin päässä. Tekohihitystä, hähätystä. Häh-häh-hää. Vittuilua vittuilun perään. Masa sitä, Vesku tätä. Pete on ääliö. Pirjo antaa kympistä. Kaikki ämmät on lutkia. Häh-häh.

Tupu, Hupu ja Lupu jauhavat paskaa kaikista. Toinen toisistaan varsinkin. Selän takana, kuinkas muuten. Tupulla on tapana tämän tästä pistäytyä minun luonani kertomassa millaisia aivottomia pässinpäitä Hupu, Lupu ja Jokimies ovat.

Minun luota Tupu kaasuttaa kiireesti Hupun, Lupun tai Jokimiehen luo lässyttämään minun lapsellisuudestani, naismaisuudestani tai idioottimaisuudestani. Epätavallista ei ole sekään, herkullisimman tarinan esille tullen, että kännykkä alkaa laulaa jo pihalla, matkalla autolle.

Hupu, Lupu ja Jokimies ovat Tupun parhaat kaverit. Minua tai Eeroa Tupu ei laske miksikään, vaikka olemme tunteneet kaksikymmentä vuotta. Tupun laihan ymmärryksen mukaan Eero ja minä ei vedota friiduihin, eikä muutenkaan ymmärretä tosimiesten touhuista mitään.

Tupun poistuttua vessaan, Hupu ja Lupu kysyvät mielipidettäni Tupusta. Tupu on, mikä on, yksi vitun maku minulle, minä vastaan.

Millin läheltä liipannut useat kerrat, että Jokimies ei ole vetänyt Tupua turpaan, Hupu sanoo.

Vai niin, minä siihen.

Tupu on yksi perkeleen rääväsuu. Ei osaa pitää turpaansa rullalla. Aina aukomassa päätään kaikille. Jokimies ei voi sietää Tupua, sen paremmin kuin kukaan muukaan, Lupu jatkaa.

Huiskautan kädelläni. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Haen ison tuopin. Voin pahoin. Olen oksentaa. En haluaisi käydä näitä keskusteluja. En haluaisi kuunnella. Yritän muistella mitä itsekunnioitus tarkoittaa. Poltan ketjussa, ja puren kieltäni vereslihalle saakka. Ei saatana.

Istun viimeistä iltaa tässä seurueessa. 

Tuttu tarjoilija kysyy, kuka tämän on tehnyt? Pöytä on täynnä lasinsiruja. Kukaan ei tiedä niistä mitään. Entä tämä veri sitten? tarjoilija jatkaa. Kokeilen etuhammastani. Nastahammas. Taas pudonnut. Ikenet vuotaa.

Tupu tulee vessasta. Hupu ja Lupu muuttavat ilmeitään, olemustaan saman tien. Tupu valittaa paksua savua, huonoa ilmastointia. Hupu ja Lupu ovat välittömästi kielet ruskeina samaa mieltä. Huono on ilmastointi. Kuinka voi näin perkeleen huono ollakin. Ja Erkka on pässinpää, jos kuka. Ja Leevi, ja Miko, Jarkko, Bertil, Runoilija ja Nikko.

Vai mitä Tupu? Hupu ja Lupu kysyvät. Minä painun omille teilleni.

Kaikki kolme rämähtävät liioiteltuun räkänauruun. Ilta on Tupulle, Hupulle ja Lupulle nuori. Suuret voitot naisrintamalla tekevät tuloaan. Strippibaari kutsuu. Ai jukra. Tänään nähdään jotain tosi jännää. Vilaukselta.