Paksupartaisella, pullealla Bertil Lageroosilla ja minulla on pitkä yhteinen historia. Olemme tunteneet kaksikymmentä vuotta. Joku ilkeämielisempi voisi sanoa että Bertil on luonnevikainen ja suuruudenhullu jätkä mutta asioilla on puolensa ja puolensa.

Omasta mielestään Bertil on kirjailija. On Bertil julkaissutkin pari heppoista omakustannekirjaa, mutta Bertilin kuullen ei kannata omakustantamisesta puhua mitään. Bertil nimittäin ei voi sietää omakustantajia, vaikka on itse sellainen jos kuka. Bertilin seitsemäntoista vuotta sitten ilmestynyt esikoisteos myi neljäkymmentäkolme kappaletta. Niistä neljä Bertil osti kaupasta itse, tajuttuaan menekin vähyyden. Teos oli jonkinlainen höperö lastenkirja perhosesta nimeltä Tititintantan joka lentää vanhaan Neuvostoliittoon tapaamaan ystäväänsä Mihihiirtä ja pelastaa tämän paikallisten militanttien kynsistä. Edes aikuiset eivät käsittäneet kirjan juonta, saati lapset. Bertil sai värikkäitten kiemuroitten jälkeen potkut kustantajaltaan, ja on joutunut kustantamaan siitä lukien teoksiaan itse. Bertilin nykyinen kustantaja, Nostajat-kustannus on nimittäin palvelukustantamo vaikka Bertil herkkänä ja taiteellisena miehenä ei sanaa sulatakaan. Käytännössä se tarkoittaa sitä että oikeassa kustannusmaailmassa Bertiliin ei usko kukaan. Bertilin on pitkin hampain maksettava teostensa painokustannukset omasta kukkarostaan vaikka editointi ja levitysavun saakin Nostajista. Bertilin puheissa Nostajat-kustannuksesta on jostain syystä kuitenkin tullut oikea pieni laaturunoutta, tietokirjallisuutta ja proosaa julkaiseva kustannusyhtiö joka hyvinkin tarkkaan valikoi mitä ottaa, tai ei ota talliinsa. Bertil kertoo päässeensä Taloon taidoillaan eikä perityillä rahoillaan ja sittenkin vasta pitkällisten neuvotteluiden jälkeen.

- Kyllä siinä monenlaista vääntöä oli, Bertil hörppää kahvimukistaan ja pyörittelee päätään.

- Varmaan, minä sanoin.

- Oli siinä, tiukkana sain olla.

Minua, kuten monia muitakin nauratti. Nostajat-kustannus on omakustantajia varten kolme vuotta sitten perustettu palvelukustantamo. Kuka tahansa voi tarkistaa asian kustantamon omilta verkkosivuilta, jossa asia on avoimesti esillä hinnastoineen päivineen. Jossain vaiheessa ajattelin itsekin painattaa kirjojani sitä kautta. En viitsi mainita asiasta maineestaan tarkalle Bertilille mitään, varsinkin kun Nostajat-kustannuksen sijasta päädyin pienen miettimisen jälkeen erään toisen vastaavan, minusta aivan yhtä hyvän ja asialleen omistautuneen tamperelaisen kustantamon asiakkaaksi.

Bertil heittätyy hankalaksi ääliöksi heti kun kirjoista tulee kysymys, enkä minä jaksa tapella sen kanssa. Bertilillä on kanjonin kokoinen railo siinä kohtaa jossa tavallisella ihmisellä todellisuus ja oma peilikuva lyövät kättä tukevasti lämmöllä yhteen. Siinä missä minä jo ajat sitten heitin pyyhkeen kehään - kirjallisessa ja kaikessa muussakin mielessä - ja hakeuduin vaikean mielisairauden ja persoonallisuushäiriön vuoksi pysyvään hoitoon, Bertil ei kymmenien vuosien toimittajien, kustantajien ja oikeasti menestyneitten kirjailijoitten mairean mielistelyn ja nolon hännystelemisen jälkeenkään suostu näkemään lahjakkuuttaan, syvästä epätoivosta, jatkuvasta torjutuksi tulemisen mielipahasta siinneenä pakkomielteenä, illuusiona josta luopumiseen tarvittaisiin ihan perkeleesti älliä ja tykkimiehen selkärankaa.

Bertil kirjoittelee mielellään nettiin. Jos tarkkoja ollaan niin Bertilin luetuin ja tunnetuin tuotanto keskittyy internetin kirjallisuusfoorumeille sekä ufoista ja paranormaaleista ilmiöistä kiinnostuneitten vertaistukipalstoille ( Bertil on nähnyt kolme kertaa Lentävän lautasen ja kaksi kertaa taivaalla jättimäisen tulipallon ) joista ensiksi mainituissa Bertil aloittaa uusia ja taas uusia, viestiketjuja milloin mistäkin aiheista joissa kaikissa kuitenkin keskeisin funktio on Bertilin oma erinomaisuus prosaistina verrattuna muihin nuorempiin, oppineempiin ja dynaamisempiin kirjoittajiin. Bertil kirjoittaa tavallisesti omalla nimellään, mutta yhtä usein Bertil vastaa itse itselleen nimimerkin suojissa ja muistaa aina tarkasti olla itsensä kanssa kaikesta samaa mieltä. Palstan ylläpitoon on toistuvasti vedottu - jo Bertilin oman mielenterveydenkin vuoksi - Bertilin omahyväisten, vainoharhaisten ja pöyhkeitten kirjoitusten julkaisemisen lopettamiseksi, tuloksetta.

Aika monet pitävät melkein kuusikymppistä Bertil Lageroosia poikamaisen naivina ja säälittävänä, vaikka Bertil itse kieltäytyykin päättäväisesti nauramasta itselleen. Bertilin paras terä on hiusten myötä kadonnut vanhenmiten. Bertilistä on hyvää vauhtia tulossa yleinen puujalkavitsien aihe. Bertil pyrkii päivittäin keskustelemaan omista teoksistaan muiden nettisurffaajien kanssa, onnistumatta siinä. Kukaan ei tunne Bertilin kirjoja, eikä kukaan ole koskaan niistä kuullut. Saadakseen muiden mielenkiinnon heräämään, Bertil kertoo vauhdikkaita tarinoita Eino Leinosta, Martti Haaviosta, F.E Sillanpäästä, aina V.A Koskenniemen kautta Hella Wuolijokeen, Heikki Hietamieheen, Ahti Karjalaiseen, Frediin, Riki Sorsaan ja Jukka Kuoppamäkeen saakka, aivan kuin nämä olisivat hänen henkilökohtaisia lähituttujaan vuosien takaa.

- On minua, tuttujen paikallislehtien toimittajien toimesta neroksikin haukuttu, siinä missä keksijä Kyösti Liljakkalaakin, Bertil myhäilee, paksut posket hymykuopilla minulle.

- Jaa, minä sanon.

- Hyvältähän se tietenkin tuntuu, kun ystävät ja tuttavat kehuu.

- Varmaan.