...on pakko saada jostain. Alettiin eilen katsoa kirjan pohjalta tehtyä minisarjaa Disney + ohjelmakirjastosta, ja jo ensimmäisen jakson ekat kymmenen minuuttia imaisi täysin mukaansa.
On todella jännittävää ja mielenkiintoista seurata Sex Pistolsin tarinaa vaihe vaiheelta Steve Jonesin näkökulmasta, kun olen aina kuullut vain John Lydonin / Rottenin version tapahtumista. Olen lukenut pelkästään Lydonilta ainakin kaksi tai kolme kirjaa + muut Sex Pistols historiikit päälle. En muista nähneeni edes kovin montaa haastattelua Steve Jonesilta. Täytyy googlailla ja etsiä YouTubesta. 

Eilen tuli katsottua muutakin musiikkiin liittyvää, eli YLE Areenasta Buddy Guy dokkari. Oli todella hyvin tehty ja Buddya on aina kiva kuunnella, kun on niin selkeästi oikea vanhan ajan vaatimaton ja hyvätapainen herrasmies. Uskomatonta keitten kaikkien kanssa on saanut soittaa ja keihin tutustua.

Samaa mietin aikoinaan kun luin Keith Richardsin elämäkerran. Ei liene ketään joita Keith tai Mick Jagger ei olisi tavannut tai joitten kanssa tehnyt yhteistyötä, tässä Buddy Guynkin dokumentissa olivat isosti esillä.
 

Elviksen elämänkerrat on toista maata. Tuskin yhtä eristäytynyttä, omassa kuplassa elänyttä, supertähteä on toista. Ei ikinä esiintynyt Yhdysvaltojen ulkopuolella, eikä tavannut tai ainakaan soittanut, saati levyttänyt, paljon kenenkään kanssa. Oli vain se oma porukka siinä, eikä muuta.
 

Olisi kyllä kiva jos oma taloudellinen ja terveydellinen tilanne vielä nousisi tästä edes joksikin aikaa, jotta pääsisi vähän ulkomaille, konsertteihin, taidenäyttelyihin, elokuviin, teatteriin ja syömään ulos hienoihin paikkoihin.

Elän todella erakkomaista elämää, olen elänyt jo kaksikymmentä vuotta. Kuulun n. 15-20 yhdistykseen ( Lounais-Suomen kirjailijat, Suomen maakuntakirjailijat ry, Suomen taiteilijat ry, Kaksisuuntaiset ry, Psoriasis yhdistys, Mielenterveyden keskusliitto, Naantalin seudun valokuvaajat, Suomen Luonnonvalokuvaajat jne. ) en ikinä käy kokouksissa, tapahtumissa tai muissa kokoontumisissa. Keksin aina jotain oikeita syitä tai tekosyitä, miksi en voi osallistua tai jos osallistun esim. näyttelyihin hoidan kaiken postitse.

En ikinä vastaa puhelimeen jos se soi, enkä avaa ovea jos joku ringuttaa ovikelloa
Laivalla käytiin viimeksi kolme vuotta sitten. Jouluna näin veljen perheen ja vanhempani.
 

Minulla ei ole sosiaalista elämää, ja näyttää todennäköiseltä, että ei enää koskaan tule olemaankaan, ellei jotain ihmettä tapahdu.
 

Ollaan Liisan kanssa kahdestaan 24/7 ja se tyyli sopii meille.
 

Näin tämä minun elämä on mennyt. Omahoitaja taisi olla viimeinen kodin ulkopuolinen ihmissuhteeni, ja häneen katkaisin välit kuusi vuotta sitten, kun koin että joku muu ehkä hyötyisi siitä touhusta enemmän kuin minä.

Kuten sanottu, enää vuosiin en ole ollut kovinkaan innokas puhumaan ja tämä kirjoittaminenkin tuntuu enimmäkseen tosi työläältä.