Minusta valuu verta. On valunut jo kaksikymmentä vuotta, mutta ei siihen ikinä totu. Psori sen tekee. Iho on rutikuiva, halkeilee, hilseilee. Käytin parin vuoden ajan kortisonia, mutta pitkässä juoksussa se vain pahensi tautia. Nykyään en käytä paljon mitään, apteekista saatavan ihovoiteen ja tyrnin lisäksi. Auringosta on suurin apu, mutta sitä pitäisi jaksaa ottaa urakalla koko kesä, eikä se ole niin yksinkertaista ja hauskaa kuin luulisi. En ole mennyt talvisin Etelään, vaikka minulla olisi siihen sairauden laadun puolesta täysi oikeus. Ennen helvetti jäätyy kuin nousen lentokoneeseen.

Ei mitään postia tänään. Ei edes sähköpostia. Vaimo lähti kaupungille asioille. Minä vajosin omiin maailmoihini.

Aloin kirjoittamaan. Odotin. Ajattelin, että olen päässyt pitkälle. Pidemmälle kuin ikinä uskoin.

Tähän.