Vittuilun kasvattavaa merkitystä liioitellaan. Vittuilu on vittuilua, piste.

Tupun mielestä vittuilu on taitolaji, taidetta jota on osattava harjoittaa balleriinan tai kellosepän ottein. Tupu on omasta mielestään vittuilun da vinci. Tupu vittuilee kenelle tahansa, koska tahansa, mistä tahansa. Lihaville, laihoille, kauniille, rumille, pitkille, pätkille, valkoisille, mustille, naisille, miehille, vanhuksille, lapsille, terveille, vammaisille, vahvoille, heikoille, rikkaille, köyhille, johtajille, tarjoilijoille, työttömille, seksuaalivähemmistöille, mielisairaille, deekuille, raivoraittiille, sokeille, kuuroille, puhevikaisille,

Aina silloin tällöinkin Tupu ottaa turpaansa kaupungin yöriennoissa auottuaan sanaista viisauden arkkuaan enemmän tai vähemmän väärien tai lyhytpinnaisten ihmisten kuullen, mutta Tupun mielestä se kuuluu asiaan. Hampaita joudutaan korjailemaan kerran tai pari vuodessa, välillä tikataan huulta tai silmäkulmaa, käsi on ollut paketissa kahdesti. Tupu tekee joka jutusta rikosilmoituksen, mutta jatkaa kuin ei mitään. Tupu ei lannistu. Tupu on itseään suuremmalla asialla kuin profeetta tai ison valtion päämies. Tupu osoittaa ihmisille näiden oikeat paikkansa.

- Hei idiootti, taluta ämmäs Pyhäjokeen, Tupu huutaa jollekulle uppo-oudolle vesiselvälle pariskunnalle jotka ovat juuri astuneet Erik XIV:sta  ovesta sisään.

- Täh? miekkonen hämmästyy.

- Akkas on kuin kamelin perse sisältä päin nähtynä.

Tupu saa Hupulta ja Lupulta välittömästi taustatukea. Häh-häh-häh, vittu sulta lohkeaa Tupu, Hupu hehkuttaa. Lupu ei ole tekonaurultaan saada ilmaa keuhkoihinsa. Hupu yllyttää minua mukaan lystinpitoon heikolla menestyksellä. Tuijotan Tupua tyhjin, kyllästynein silmin. Olimme läheiset ystävät joskus valovuosia sitten. Tupu oli kiva, reilu ja hauska kaveri nuorempana.

No, Daniel? Hupu tönäisee minua kylkeen. En vastaa mitään. En halua osallistua leikkiin millään tavalla. Olen porukan tosikko, ilonpilaaja. Muutun synkäksi ja hiljaiseksi kun juon. Olen kuullut Tupun kaikki ääliömäisyydet viimeisten viidentoistavuoden aikana sataan kertaan. Tupu vetää roolia joka sopii sille oikein hyvin, se haluaa vaikuttaa vielä pässimmältä kuin oikeasti on. Ja mitä pidempään se sitä roolia on vetänyt, sen enemmän se on alkanut muistuttaa sitä mitä esittääkin, läpeään myöten tontulta kusipäältä.

Tupu sitä paitsi varoo tänään ärsyttämästä minua. Miko, Leevi, Pettelniemi ja Stefan ovat paikalla, imevät ravintolan vessassa aineita sisuksiinsa. Tupu tietää miten läheiset välit minulla varsinkin Päkäjoen Jarkon, Mikon ja Leevin kanssa on. Miko on hetkeä aiemmin käynyt pöydässä kaulailemassa minua ja kertonut kaiken astraalienergioista, levitoimisesta ja telepatiasta.

- Daniel, sain kykyjä tänään, Miko sanoo minulle.

- Mitä kykyjä?

- Opin puhumaan kielillä. Puhun yli kahtasataa kieltä, osaan kuuttatoista eri murretta vanhasta hebreasta.

- Jaa.

Miko heittäytyy tunteelliseksi ja alkaa melkein itkeä. Olen Mikolle kaikki kaikessa. Miko vannoo rakastavansa minua enemmän kuin veljeään. Hetkeen se ei tiedä mitä tehdä, mutta painuu sitten seurueineen alakertaan.

- Tule vähän ajan päästä perässä, Miko vannottaa minua, mutta en minä mene.

Tupu tuijottaa minua ja kysyy että tuoko on se Päkäjoki? Minä sanon että se oli Miko, eikä Jarkko.

- Jarkon isoveli? Väkivaltaisissa piireissä sinäkin liikut, Tupu sanoo, vaikka todellisuudessa tässä kohtaa ei vielä kukaan ole tappanut ketään, siihen päästään vasta vuosia myöhemmin kun minä olen jo avioitumassa Helenan kanssa.

- Miten niin? minä kysyn.

- Pettelniemi väitti että sen isä on dynamiittitehtaalla töissä.

- Mikon vai?

- Niin.

Huiskaisen kädellä Tupulle, Pettelniemen jutuista ei kannata välittää. Kääpiö Pettelniemellä on itsellään ongelmallinen suhde natsimaiseen isäänsä ja sen vuoksi se keksii muiden isistä mitä älyttömämpiä tarinoita. Pettelniemi lensi juopottelun ja patalaiskuutensa takia kotoaan kadulle heti kahdeksantoista täytettyään eikä ole tavannut vanhempiaan sen koomin, yli yhdeksään vuoteen.

Pettelniemellä on sisuksissaan paha vamma sen asian takia vaikka ei sitä mielellään myönnäkään. Se ikävöi vanhempiaan yli kaiken, siinä kuluu sen kaikki aika.