Olen korviani myöten rakastunut. Hyvä Jumala miten rakastunut olenkaan. Kukaan maailmassa ei ole ikinä ollut yhtä rakastunut kuin minä.

Elokuussa - 85 huomaan tirskuvani usein kuin pikkutyttö.

Lähimpänä työtoverinani leirikeskuksessa toimii pitkähiuksinen, vähän arvoituksellinen M.

Olen liikkunut rauhallisen, mutkattoman, lujatahtoisen, M:n kanssa samoissa seurakuntaporukoissa vuoden, kaksi, joten tunnen M:n ennestään. Olemme vaihtaneet aina silloin tällöin katseen tai pari, käyneet läpi kuulumisia. M:lla on vahva luonne. M kulkee jalat maassa. Sovimme hyvin yhteen. Olemme työparina hyvä tiimi. Kumpikin tunnistaa nopeasti toisen vahvat osa-alueet. Työnjaosta ei tarvitse kiistellä. M hoitaa mielellään jumpat, minä hartaudet jne. Kummallakin riittää mummojen, vammaisten, sairaitten ym. kanssa päivittäin tarvittavaa kärsivällisyyttä loputtomiin. Kumpikaan ei arastele olla tulilinjalla, heittää itseään täysin palkein likoon.

M on minusta ihana nainen. Varon tekemästä elettäkään, josta M voisi päätellä minun tuntevan niin.

M ei tee itsestään numeroa. M:ssa on naisellista ylpeyttä ja arvokkuutta. M on se joka kiirehtii ensimmäisenä paikalle, jos jonkun käsi tai jalka pitää lastoittaa - tärkeä piirre naisessa, minun näkövinkkelistäni katsoen.

Välittömästi, tavattuani M:n, päätän että en puhu M:lle lausettakaan enkä mene lähellekään, ellei ole duunin puolesta ehdoton pakko. Siten varmistan parhaiten, oman logiikkani mukaan, että M näkee miten rakastunut olen.

Punastelen ja vapisen M:n lähettyvillä. Punastelen ja vapisen kaikkien ihmisten lähettyvillä - vaiva, jonka tulevina vuosina liuotan viinalla ja pillereillä persoonastani olemattomiin. Tunnen itseni epävarmaksi ja surkeaksi. Kerron itsestäni niin paljon negatiivisia asioita kuin keksin - kuvio, jota toistan myöhemmässä elämässäni riesaksi asti. Minä olen toivoton tapaus, omituinen ihminen, sanon, ja varmaan minusta vielä joskus tulee juoppokin. Tarkkailen M:n reaktioita. M tulee oma-alotteisesti usein huoneeseeni, tai tupakkapaikalle tai rannalle jos istun laiturilla tai saunan verannalla. En voi käsittää, miksi M tahtoo tutustua minuun. Minusta se on mieletöntä.

Hiljaisuus kestää piinaavan pitkään. M mutristaa suutaan ja hymyilee. Näen, että hän ei usko minua. Toivon M:n perääntyvän, jättävän minut rauhaan tai sanovan jotain. Jotain ratkaisevaa.

Jos totta puhutaan, toivon, enemmän kuin mitään, M:n koskettavan minua.

Luoja, miten minä sinä kesänä toivoinkaan M:n koskettavan minua - edes vahingossa. Ja kyllä hän koskettaakin. Monet kerrat, hyvällä, ystävyydellä, suloisesti, tunnustellen.

Mutta minusta ei silti ole mihinkään. Olen varma, että saisin äkäisen poskilitsarin jos tekisin jonkin aloitteen.

Istun M:n kanssa Isossa Aulassa. Olemme ihan vierekkäin. Mietin, eikö tuo hupsu nainen käsitä miten sekaisin päästäni minä hänen vuokseen olen. Hajoan pirstaleiksi kohta. Seuraamme aiemmilta leireiltä tutuksi käynyttä iltaohjelmaa. M katsoo minua. Minä katson M:aa. Olen pyörtyä onnesta. Minusta hän on maailman kaunein nainen. Olen kirjoittanut iltaisin huoneessani kyyneleet silmissä kymmeniä avuttomia, heppoisia rakkausrunoja M:lle,

kuten vain voi
myöhäispuberteettiaan läpikäyvä, ensimmäistä kielisuudelmaansa, sydän kiihkosta  pamppaillen odottava, nuorukainen kirjoittaa.

Ajattelen poikamaisen jännittyneenä, että jonakin päivänä vielä annan M:lle itse tekemäni runokokoelman lahjaksi. Sitten hän ymmärtää kaiken. Sitten hän varmaan pussaa minua,

ainakin poskelle.

Sitten hän näkee, miten mielettömän rakastunut olen ollut.

Parin vuoden kuluttua saan Turun kulttuurilautakunnalta samaisten höpsöjen runojen vuoksi kuudentuhannen markan apurahan, jotta voin koota niistä omakustannerunokokoelman. Vuosia ja vuosikymmeniä myöhemmin runojen kaunokirjallista merkityksettömyyttä ruoditaan aivan naurettavuuksiin menevissä mittasuhteissa saakka.

Hymyilen huvittuneena sisään päin. M ei tiedä asiasta mitään. Vuodet ovat vierineet. Seurustelemme jo kumpikin tahoillamme.

On meneillään Henrikin seurakunnan vanhustenleiri. M vetää leiriläisten esittämän näytelmän päälle leikkituokion. Minä luen päivän päätteeksi Isä meidän, Herran siunauksen, laulan pari laulua ja lausun joitakin ajatuksia valitsemieni Raamatun lauseitten pohjalta.

M:n työsopimus päättyy perjantaina. Minä jään leirikeskukseen vielä pitkäksi aikaa, syksyn loppuun asti.

Talvella aloitan työt kotiavustajana.

Kahta vuotta myöhemmin alan tehdä laitosapulaisen sijaisuuksia päiväkodeissa.