Ensimmäinen yö ilman painajaisia varmaan vuosiin. Nukuin kymmenen tuntia putkeen, vaikka aivan sietämättömiä kipuja joka paikassa. Oikean käden sormet ei ota taipuakseen oikein ollenkaan, jalat ei toimi ym. Onneksi ei tarvitse tehdä paljon mitään tänään. Verhot ripustettiin eilen, oli sekin urakka. Täällä on melko korkeat huoneet, enkä ollut ulottua tikarappujenkaan kanssa katon rajaan. Otti pannuun koko touhu. Olin varma että lennän selälleni. Rullaverhoista en tiedä vielä miten ne laitetaan paikalleen, vai laitetaanko ollenkaan. Tänne sopisi puusälekaihtimet. Täytyy nyt katsoa. On tässä aikaa. Yritän keskittyä tänään lepäämiseen, ruokaan, saunaan, nettiin ja elokuvakanaviin. Ollut aivan älytöntä hosumista nämä kaksi viimeistä päivää. Yritän toistella itselleni että asia kerrallaan, rauhallisesti, mieti, harkitse, aikaa on koko loppuelämä, mutta koko ajan on kuutosvaihde naksahtaa päälle.

Jäi eilinenkin BB väliin, kun nukahdin jo puoli kymmeneltä, ärhenneltyäni itsekseni jostakin tyhjänpäiväisestä asiasta. Tänään saatava unirytmi kuntoon. Ihme sinänsä että ei ole unettomuus jo taas astunut mukaan kuvaan.

Huomenna alan selvittää mtt-asiaa, deprakinen aloittamista ym. Yritän jatkaa pienen tauon jälkeen terapiaa, tai ainakin saada keskusteluapua joksikin aikaa. Käyn ylikierroksilla ja sen on loputtava tällä kertaa ajoissa, eikä vasta ambulanssissa. Neljänkymmenen vuoden hevonpaskan jälkeen olen vihdoinkin onnellinen ihminen.

Tässä kohtaa olisi kiva jos mikään ei menisi, ainakaan minun tautieni tai idioottimaisuuteni takia, pilalle.