391430.jpg

Heräsin taas yöllä puoli kolmen aikaan painajaiseen. P tuli unessa pyytämään apua. Levittelin kirkkomaalla neuvottomana käsiäni, katselin hautakiviä ja ihmettelin että mitä tässä nyt enää voi. Kuollut mikä kuollut, ei minulla ole tällaisiin asioihin valtaa. Ennen kuin ehdin sanoa ajatusta ääneen, P hyppäsi korkealta sillalta pää edellä alhaalla olevaan kivikkoon ja kuoli ikään kuin uudelleen. Joku jota en tuntenut yritti paeta paikalta vielä suuremman syyllisyyden riivaamana kuin mitä minulla oli. Huusin että älä turhaan mene minnekään, ei tästä meitä voida syyttää, ei me olla tehty mitään väärää.

Järki ja tunteet eivät kulje samaa tietä. Asioita on helppo järkeillä, mutta tunteet laukkaavat omia aikojaan minne laukkaavat.  Sitä voi unohtaa suuren osan elämästään, mutta muistaa vuodelta se ja se kaikkein vittumaisimman mahdollisen asian. Miksi en tehnyt noin, miksi en tehnyt näin, miksi en sanonut siinä ja siinä tilanteessa mitä mielessäni oli jne. Saatat hyvinkin muistaa jokaisen kohdallesi osuneen loukkauksen tai nöyryytyksen, mutta et yhtäkään ylistävää, rohkaisevaa tai kaunista sanaa vaikka jälkimmäisiä olisi läheisiltä tulvinut sadasti edellisiä enemmän.

Kidutan itseäni parilla kolmella suosikkimuistolla tasaisin väliajoin.

Eilinen raha-asia selvisi. Kyseessä oli erehdys kuten oletinkin. Rahojen pitikin olla tilillä vasta tänään. Minä elin jo keskiviikkoa vaikka oli vasta tiistai.