...eilen kirkon ympäri ja otin aika paljon kuvia. Valo oli hyvä Merisalin puolella, mutta kun tultiin Nunnalahdelle aurinko jäi puitten taa.

Siitä eteenpäin kotimatka oli yhtä tuskaa. Sain taas pakkoajatuksen, että en ikinä kyllä selviä hengissä täältä kotiin ja sitten iski täysi paniikki. 
Tuttu kuvio minulle jo alta nelikymppisestä saakka, tuskin astun ulos roskista pidemmälle tänään.

Kokonaismitaksi kävelylle tuli 6,3 km, joka ei nuorempana kuntoilu vuosina olisi riittänyt minulle edes alkulämmittelyksi.

Isoisän kuolinsyy paperi tuli pari päivää sitten.

Isoäiti puhui totta alusta asti. Isoisä todella kuoli johonkin outoon munuaistautiin, joka melko nopeasti johti täysin yllättävään äkkikuolemaan. Googlailin asiaa ja tautia, ja sen vaikutus mekanismeja ei oikein tunneta kunnolla tänäkään päivänä.

Eli se siitä sitten.

Jopa se oli totta, että isoisäni ammattinimike TYKS:ssa todella oli Preparaattori.

Nauroin aikanaan päin naamaa isoäidille, kun hän kertoi jutun. Olin varma, että Preparaattori oli mamman itsensä keksimä kiertoilmaisu juoksupojalle.