...joulupäivää kaikille! Tosi kiva aatto oli. Syötyä tuli hyvin ja paljon, ja lahjaksi saatiin mm. kauan kaipaamani kunnon CD-soitin. Laitoin sitä kuntoon koko aamun, kun kuvittelin ensin pystyväni liittämään sen myös jollakin ilveellä tietokoneeseen, mutta se ei jostain syystä sitten onnistunutkaan vaikka oli tietääkseni aivan oikeat johdotkin. Loppupäivä menee Aku Ankan taskukirjojen joulunumeroitten parissa, syöden ja televisiota katsellen. L lähti kävelylle äsken, mutta minä en jaksanut mennä. Eilinen oli kuitenkin raskaskin päivä, nosti pientä hypoa ja jopa maniaa pintaan ja pumppu hakkasi vielä illallakin lujaa vaikka otin betasalpaajaa, oxaminia ja ketipinoria kuten joka päivä. Uni ei meinannut tulla. Toisekseen kroppa alkoi oireilla vähän joka suunnalta muutenkin, selkä on aika paskana ja jalat ja niska. Kivut on psorin takia kovia joka päivä muutenkin, mutta eilen vietetyt viisi tuntia vanhempien luona oli aika tavalla normaaliin verrattuna liikaa. Voi olla tavallistakin kovempia särkyjä tiedossa pitkäksikin aikaa taas.

Tosi kiva olo muuten kyllä. On mukavaa aina välillä elää ns. normielämää edes pari päivää, tehdä samanlaisia normaaleja asioita kuin muutkin: kuunnella joululauluja, ihailla kuusta ja kynttilöitä, katsella Joulupukin kuumaa linjaa ja Samu Sirkan joulutervehdystä, olla perheen parissa ja ylipäätään unohtaa kaikki ikävät ja tuskaiset asiat.