Eilen olisi saanut hyviä kuvia, mutta unohdin tietenkin patterit kotiin. Kameran muistin kyllä. Ainakin neljäs kerta kun kävi samalla tavalla. Saa nähdä miten tänään, sää olisi ainakin suotuisa.
Ensimmäinen aika omahoitajalle 23. päivä tätä kuuta klo 9.00, viisivuotishääpäivänä. Liisa sanoi, ei se mitään, kävellään mt-toimistolta juhlan kunniaksi vaikka syömään jonnekin. Minun puolestani aika olisi voinut osua jollekin toisellekin päivälle. Yksi lysti toisaalta, samaan suuntaan oltiin menossa joka tapauksessa. Vaikea vain järjestää Liisalle mitään yllätystä näistä asetelmista käsin. Sairasrahasta tuli virallinen päätös eilen. Nopeasti selvisi se asia. Suuri helpotus. Psykiatri sanoi että täällä on monenlaista kuntouttavaa touhua, työtä ja toimintaa jos vain uskallusta on muiden joukossa olemiseen. Yksin ei tarvitse jäädä, seuraa riittää. Kuulosti mukavalta. Tosi sydämellisen ja turvallisen tuntuista kaikki täällä.
Höhlä olo jotenkin. Oikeastaan mitään ei ole kesken, kaikki hoidossa ja hallussa. En muista vastaavaa tilannetta olleen koskaan ennen. Aina on tavallisesti maaninen kaaos ollut yhtäällä, ja katastrofi uhannut toisaalta. Rahat on kylläkin loppu, mutta niinhän ne köyhällä aina. Keväämmällä pitäisi olla ainakin jotain tulossa.
Viikonloppua kohti. Josko tänään tulisi kauan odotettu paketti? Jos tulee, lähdetään keskustaan kauppoihin ja kirjastoon.
Kommentit