Porukkaan sopeutumisesta on paljon etua.

Syystä tai toisesta minulla ei tuota kykyä ole milloinkaan ollut. Jossain vaiheessa tipuin laskuista, miten monessa työsuhteessa olen ollut, miten moneen yhdistykseen, liittoon, seuraan, klubiin, kerhoon ja jengiin olen elämäni aikana kuulunut.

Jokaisesta olen ennemmin tai myöhemmin, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, lähtenyt kävelemään. Joihinkin maksan jäsenmaksun vanhasta tottumuksesta edelleen, aktiivijäsenenä minun ei voi katsoa toimivan missään.

Olen rutiinieroaja, syystä että, ensi vaiheessa, innostun itselleni pidemmän päälle vastenmielisiksi käyvistä asioista helposti.

Kuvio on minulle kaukaa lapsuudesta tuttu, olisi kymmenvuotisen psykoterapian mittainen asia selvittää käyttäytymiseni taustavaikuttimia.

Heittäydyn mielelläni porukan omituisimman kaveriksi, on minulla sitten jotain yhteistä hänen kanssaan tai ei, ja tästä pakkoneuroosista on seurannut minulle lukuisat kerrat monenlaisia ongelmia, niin työ- kuin yksityiselämässäkin. Loogisempaa olisi, jos jotain hyvää itsellensä haluaisi - mainetta, arvovaltaa, rahaa, uskottavuutta - luikerrella menestyvien, kauniitten ja rikkaitten vanavedessä.

Siihen nähden miten eristäytynyttä elämää elän, ja olen aina elänyt, on suoranainen ihme, miten ison liudan olen jättänyt toinen toistaan mutkikkaampia ja hankalampia ihmissuhteita taakseni.

Pärjäisin varmaan huonosti BB-talossa. Olisin aluksi kaikkien kaveri, ja kaikki minun kavereitani. Loppuvaiheessa, tutustuttuani muihin, ja muiden tutustuttua minuun, en haluaisi olla kenenkään kanssa missään tekemisissä, eikä kukaan missään tekemisissä minun kanssani.

Rauhallinen olo tuon eilisen vuoksi. Postitettava isälle kortti ja cd-levy. Toivottavasti tykkää Finlandersista? Liisa menee Turkuun täksi päiväksi. Minä jään kotiin kirjoittamaan, kuuntelemaan musiikkia ja surffailemaan.