Kävelyllä heti kahdeksan jälkeen aamulla. Menin pitkin rantoja, ja katselin merta. Ei ollut montaa ihmistä liikkeellä. Aika vaikeaa on kulkeminen, kun mm. jalat nivelpsorista turvoksissa. Kipuja päivästä, ja vuodesta toiseen. Tunnin lenkki on melkein maksimi minkä nykyään jaksan. Ei uskoisi, että nuorempana harrastin manian voimalla monta vuotta pitkänmatkan juoksua. 

Ihme painajaisia joka yö, vaikka sinällään ei pitäisi minkään olla vialla. L joutunut herättämään kolmena yönä viikon sisään kun olen alkanut huutamaan jotain unissani. Useimmin painajaisissa piinaa jotkin ikivanhat asiat, joita en kykene millään antamaan itselleni anteeksi. Suurin osa liittyy rahaan tavalla tai toisella. Olen tehnyt aivan käsittämättömiä typeryyksiä sillä saralla nuoresta saakka. Kerran jo sain kaikki ulosottovelat maksettua, mutta sitten tuli uusi vauhtijakso ja jouduin takaisin voudin kynsiin. Kyllä vitutti, kun luulin jo kaiken sellaisen olevan pysyvästi taakse jäänyttä elämää. Eteenpäin pitäisi tietysti aina katsoa, mutta vaikeaa se on joskus. 

Kun avasin tämän blogin uudelleen kolmisen viikkoa sitten, arvasin kyllä että tekemistä riittää paljon. En kuitenkaan arvannut miten paljon. Aika äkkiä onneksi palautui mieleen kaikki blogin perustoiminnot. Mutta harmitti kun annoin asioitten mennä niin pitkälle, että blogi oli tipahtanut pois listoilta jo vuosia sitten, ja sen myötä oli luonnollisestikin kadonneet kaikki tilaajat, lukijat ja ennen kaikkea kaikki vanhat blogitutut. Laskin tuossa, että niistä jotka pitivät täällä blogia 6-7 vuotta sitten, olen pystynyt jäljittämään korkeintaan 5-8 henkilöä. Lopuista en tiedä, missä ovat. Enkä minä millään tällä nupilla kaikkia enää muistakaan. Uusia kivoja blogeja olen tässä nyt sitten etsiskellyt, ja siinäkin on melkoinen vaiva kun blogeja näyttää olevan yli viisikymmentä tuhatta ja kuusi vuotta sitten niitä oli..öööh... paljonko? Joka tapauksessa murto-osa tuosta. Täytyy tässä nyt sitten miettiä, millä penteleen haravalla alkaa kaapia uusia omia suosikkeja listalle.