Kylähullu:

Kylähullu on ihminen, jonka käyttäytyminen ja olemus poikkeavat kylän sosiaalisen yhteisön normistosta. Kylähulluudessa voi olla negatiivissävytteistä leimaa, mutta se voi olla positiivinenkin ilmaus. Nykyisin joillakin paikkakunnilla valitaan esim. Vuoden kylähullu, joka voi olla arvonimi kylän asioita ajaneelle tai muuten ansioituneelle kyläläiselle.

Wikipedia, Vapaa tietosanakirja

                                     *          *          *

Keksijä Kyösti Liljakkalasta on vuosien varrella tehty kaksi isoa lehtijuttua. Molemmissa Kyösti on nerokkaan Keksijän sijasta saatu näyttämään kummalliselta, sairaalta kyläpölhöltä jolta tullaan pikemminkin kysymään ennustuksia tulevan kesän säästä, kuin tilaamaan uusia ja monimutkaisia laitteita ja koneita arkielämän helpottamiseksi.

Keksijä Kyösti Liljakkalan keksimästä leijunta-ajatustensieppauskoneesta ei haluttu kuulla mitään.

Erakon oloista, pitkätukkaista Kyöstiä vieroksuttiin, pilkattiin ja hänelle naureskeltiin. Lähiseutujen ikävimmät kakarat kävivät iltaisin Kyöstin pihalla hajottamassa paikkoja, rikkomassa pulloja, kuseskelemassa, rääkymässä ja spreijaamassa graffitteja.

Harva tietää keksijä Kyösti Liljakkalan olevan boheemista ulkonäöstään, ja oudosta käytöksestään huolimatta varakas ja oppinut mies. Kyösti omistaa seudun laajimmat metsä- ja peltoalueet. Vuoden maanviljelijäksi Kyösti on valittu kylätoimikunnan toimesta nuoruusvuosinaan kahdeksan kertaa. Kyösti on sijoittanut suuria summia oikeina ajankohtina Valmetin ja Nokian osakkeisiin ja omistaa kuusi, kolmen huoneen ja keittiön asuntoa Turussa, jotka kukin tuottavat kuukausittaisina vuokratuottoina sievoisen summan.

Peevelin idiootit! Tajuatteko mitä minä olen keksinyt? tajuatteko? Kyöstin nähtiin pihalla huutelevan ohi kulkeville ihmisille kiukkuisena, karvahattu päässään, vaakunaviinapullo toisessa kädessä. Kyöstin raivo ja turhautuminen ei ollut aivan turhaa. Kyösti oli seitsemänkymmentäluvulla opiskellut itsensä teknillisen korkeakoulun kautta diplomi-insinööriksi saakka, ja vielä sen jälkeenkin ollut pitkällä yliopisto-opinnoissa ennen kuin oli tapahtunut jotain kummallista. Puhumaton Kyösti oli kadonnut omille teilleen kesken hyvin alkaneen väitöstilaisuuden ja tohtorinhattu oli jäänyt saamatta. Tapahtunutta spekuloitiin pitkään suvun, kyläläisten kuin yliopistonkin piireissä. Kyöstin lahjakkuus matematiikan, fysiikan ja kemian alueilla oli kiistaton. Mikä sille tuli? monet kysyivät. Taisi ällinsä menettää, arvelivat jotkut.

Useimmat uskoivat Kyöstin huolehtivaisen, mutta juopon Annastiina-mummon äkillisen kuoleman olleen käännekohta Kyöstin terveydentilassa.  Annastiinalle oli kehittynyt vuosikymmeniä jatkuneen päivittäisen alkoholin käytön seurauksena raju haimatulehdus joka oli vienyt kuusikymmentäyhdeksän vuotiaan vanhuksen hautaan kahdessa vuorokaudessa. Kyösti oli asunut Annastiinan luona yli neljäkymmentä vuotta. Kyösti tiesi omista vanhemmistaan vain vähän.

Roisto, pummi, peluri ja valehtelija isäs oli, Annastiina ärjäisi Kyöstin kysyessä vanhemmistaan. Roisto? Kyösti ihmetteli.

- Ja äitisi oli hutsu ja huora. Jakeli itseään ympäri kyliä. Ilman minua olisit katuojassa poikarukka.

- Ei saa puhua kuolleista pahaa. Äiti kuoli leukemiaan, Kyösti painoi päänsä alas.

Kyösti ei koskaan saanut tietää miksi Annastiina vihasi omaa lastaan, tai ainakin puhui tyttärestään kuten puhui. Kaikista luonteen heikkouksistaan huolimatta Annastiina oli yksinäiselle Kyöstille kaikki kaikessa. Annastiinan hautajaisten jälkeen keksijä Kyösti Liljakkalasta tuli hiljainen, murheen murtama, katkeroitunut ja vaikealuonteinen mies. Kyösti istui vielä vuosia lautakunnissa, yhdistysten hallituksissa ja paikallisessa kylätoimikunnassa. Mutta pääasiassa Kyösti keskittyi kaikkialla vastustamaan kaikkea ja kaikkia. Yhtäkään aloitetta, aivan tavanomaista ja hyvääkään, liittyivät ne sitten liikennekysymyksiin, yleiseen siisteyteen tai kulttuurimäärärahoihin, ei yksikään kunnanvaltuutettu saanut ajettua läpi ilman Kyöstin kiukkua, niuhotusta, purnausta, valituksia ja lisäselvityspyyntöjä. Yhdeksänkymmentäluvun puoleen väliin tultaessa, poliittisesti siihen saakka aktiivisen, keksijä Kyösti Liljakkalan tie Keskustapuolueessa oli käyty loppuun. Suhteet niin puolueen johtoon kuin rivijäseniinkin olivat tulehtuneet pahoin, lukuisten riitojen, kaunojen ja kapakkatappelujen seurauksena. Kyöstillä ei ollut kannatusta omiensa joukoissa. Ei, vaikka Kyöstin rahallinen panos puolueen kansaedustajien, kunnanvaltuutettujen sekä yhden presidenttiehdokkaan vaalityössä oli ollut merkittävä. Te olette kaikki aivokääpiöitä! keksijä Kyösti Liljakkala huusi syyttä suotta kesken tavallisen ja rauhallisen kokouksen.

- Kyösti?

- Imbesillit!

Kyöstiä pidettiin hankalana, ärhäkkäänä, kaikkia auktoriteetteja hyljeksivänä mutkikkaana ihmisenä jonka kanssa oli vaikea vanhenmiten keskustella järkevästi. Eikä Kyöstin asteittain muuttunut ulkonäkö + jatkuva jankutus leijunta-ajatustensieppauskoneesta ollut vähäinen syy hyljeksintään sekään. Aiemman pikkutakin, solmion ja tarkkaan plankattujen kenkien tilalle ilmestyi paksuja kalastajavillapuseroita, pussihousuja, polvien yli ulottuvat kumisaappaat, pitkä takkuinen tukka ja tuuhea parta. Keskustapuolueen kesäjuhlaan Kyösti ajoi seitsemänkymmenen kilometrin matkan Aukusti-pappan vanhalla natisevalla polkupyörällä. Myöhemmin samana vuonna Kyösti tuli huppelissa suoraan televisiolähetykseen, Yleisradion Isolle Pajalle, vaalivalvojaisiin kymmenen litran mustikkaämpäri, vasta perattu kuuden kilon hauki ja pussillinen herkkutatteja kourissaan. Se oli monelle viimeinen pisara. Vaan ei runoilija Bertil Lageroosille. Hyvä jumala, miltä sinä näytät. Et sinä tuon näköisenä voi televisiossa esiintyä, tuttu puoluetoveri sanoi Kyöstille.

- Miksi en? minut pyydettiin tänne. Minulla on esitelmä valmiina, Kyösti hörppäsi vadelmamehupullostaan.

 - Mikä esitelmä?

- Esitelmä leijunta-ajatustensieppauskoneesta, ja siitä miten päin vittua kaikki tässä maailmassa on.

- Ei tämä mikään puhetilaisuus ole, sinua aiotaan haastatella YLE Ykköseen.

Tiesin kyllä Kyöstin kehitelleen hullunkiilto silmissään Annastiinan kuolemasta asti kaikenlaisia merkillisiä vekottimia maatilallaan, kaikki siitä tiesivät, mutta Bertil oli ainoa jonka mielestä touhussa oli jotain järkeä. Kyösti on fiksu ja terävä mies, Bertil toisteli. Niin kuuluu olevan, minä sanoin.

- On se.

- Mitä nyt meistä kukakin fiksuna pitää, minä sanoin.

- Saat vielä nähdä. Siitä miehestä tullaan kuulemaan. Aion sijoittaa Kyöstin leijunta-ajatustensieppauskoneeseen puoli miljoonaa euroa.

- Täh?

- Nero se mies jumalauta on, Bertil vakuutti.

- Puoli miljoonaa? Sehän on hirveä summa.

- Saa ollakin. Kyösti tulee kirjoittamaan nimensä historian lehdille, siinä missä minäkin, Bertilin posket punotti innostuksesta.

- Jaa.

- On ajateltava suuria, toimittava tässä ja nyt. Me valloitetaan Kyöstin kanssa koko Eurooppa ja ehkä mennään vielä siitä pidemmällekin. Virossahan meidät tunnetaan jo.

- Jaa ketkä tuntee?

- Ketkä ja ketkä, kaikki. Minä olen helvetin suuri nimi siellä.

- Virossa vai? kirjailijana?

- Niin, ja Puolassa, Brittein saarilla, Ruotsissa ja Norjassa.

- Vai niin. Ja siitäkö on apua, kun kauppaat niille leijunta-ajatustensieppauskonetta?

- Ei siitä haittaakaan ole.

- Eipä kai.

                                      *          *          *

314233.jpg

J J Cale / The Official Website

               

Ollaan kaksistaan tänään. Hyvä niin. Liisa lähtee huomenna pariksi päiväksi anoppilaan. Virastoasioita hoidettava torstaina ja perjantaina. Saa nähdä ehtiikö kaikki lausunnot perille. Osa papereista menee lääkärin kautta suoraan KELA:een. Osa ilmeisesti tulee minulle. Psykologin loppuarvion pitäisi olla ainakin minulla lähipäivinä. Soitettava työvoimatoimistoon, psykiatrille ja terveyskeskukseen joka tapauksessa. Monenmoista selvitettävää, kuten tällaisissa asioissa aina.

Olisikohan jokin lähikauppa auki? Ulkona ei näy ketään. Sataa vettä ilmeisesti. Taidan lähteä rannalle kävelemään silti.