Aivan saatanallinen yö taas. Narkomaanit hyppi pitkin seiniä aamuviiteen asti. Tällä kertaa ei ovikello, ihmeitten ihme, soinut. Tavallisesti porukan pipipäisin tulee meidän oven taakse ja väittää kuulevansa meiltä " ääniä ".

Ja sellainen pelihän ei vetele koska hänen täytyy saada nukkua.

Tai sitten olisi nahkatakki myytävänä, tai sokeri, suola tai tinapaperi loppu, tai sitten pitäisi saada lainata puhelinta, muussikauhaa, ruuvimeisseliä, radiota, polkupyörää, kalsareita tai lattiavahaa. Syitä riittää. Aina on asiaa.

Tärkeää asiaa.

Kun sitten lopulta nukuin, tulivat taas painajaiset. Silvottuja ruumiita, teloituksia jne. Yhdessä unessa sain kuulla että huulessani oleva patti on kuin onkin melanoomaa. Heräsin siihen kun lääkäri sanoi:

- Mutta ei hätää nyt on luvassa hyviä mömmöjä.