...olisi pitänyt käydä aamulla, mutta tehtiin sen sijaan lyhyempi kävely pitkin meren rantaa. Liisalla flunssainen olo siinä missä minullakin + muut kivut päälle.
Mitään järkevää kuvattavaa ei tullut vastaan. Syksy on hyvää aikaa valokuvaamiseen, mutta ruska ei ole vielä kunnolla alkanut. Onneksi ylihuomisesta eteenpäin luvattiin runsaita sateita. 
Jännittävää ollut muuten palata tänne blogimaailmaan. Jotkut asiat on muuttuneet paljon, monet asiat taas pysyneet täysin ennallaankin. Ensimmäisen merkinnän olen näköjään tehnyt tänne vuonna 2006. Silloin täällä oli vielä Vuodatuksen oma blogiseuranta sivu, jossa oli tilatuimmat ja luetuimmat jne. Sellaista ei näköjään ole enää. Kaikki vanhat tilaukseni ovat myös kadonneet, tai sitten en vain tiedä mistä etsiä? En muista nimeltä enää juuri yhtään blogia joita aikoinaan luin ja seurasin.

Minulla on viime vuosina tullut ylipäätään pahoja muistiongelmia. Ihan tavallisetkin asiat alkaneet unohtua. Mikä päivä on, mikä kuukausi, mitkä asiat on kesken, nimet, paikat, muistot. Sanoja alkanut tippua pois myös, vuosi vuodelta joudun näkemään yhä suuremman vaivan saadakseni kokoon edes yhden lauseen. Ensimmäisen ison osan muistista aikoinaan vei viina, ja loput on vienyt raskaat lääkitykset.

Pahinta on, että lapsuudestani tai nuoruudestani ei ole jäänyt mieleen yhtäkään onnellista muistoa. Ei yhden yhtäkään. Näen kaiken menneen niiltä osin täysin mustana ja sietämättömänä helvettinä, josta selviäminen hengissä oli oikea Jumalan ihme,

ja sellaista se täsmälleen ottaen olikin.

Ei siis liene niin kovin kummallista, että en mielelläni muistele kuin kulunutta kahtakymmentä vuotta Liisan kanssa, koska minun ymmärrykseni mukaan se on ollut elämäni ainut onnellinen ajanjakso,

mutta se on ollut sitten sitäkin rakkauden täyteisempi ja ihanampi.