281078.jpg

Unohdin ottaa ladatut patterit mukaan eilen kun lähdin kuvaamaan. Sanoin Liisalle, mene sinä rantaan, tulen kohta. Palasin kotiin ymmälläni. Olisin voinut vannoa, että panin patterit lähtiessä kameraan.

Kotona huomasin, että ei minun touhuista tule koko päivänä mitään. En ollut ottanut lääkkeitä, joita tavallisesti otan, vaan eräitä muita. Ajatukseni harhailivat minne sattuu. Keskittymiskyky oli tipotiessään. Liisa ehti melkein takaisin kotiin, ennen kuin minä sain asiani toimitettua. Tutkin ihmeissäni kaappeja ja lipastoja. Tuntui kuin kolmasosa tavaroistani olisi kadonnut näkymättömiin. Tunnelma oli jotenkin pilalla, ja päätettiin tehdä uusi kuvausyritys tänään. Pyykättiin, siivottiin ja tampattiin mattoja loppupäivä. Laitettiin jouluvaloja paikalleen, ja perunalaatikkoa imeltymään. Minä kiukuttelin itsekseni kaikenlaisista jonninjoutavista asioista. Lietsoin itseni melkoiseen itsesääliin. Purin hampaita yhteen, ja mutisin että olen suurin nolla, mitä maa päällään kantaa.

Olin juuri kohottamassa olohuoneessa kämmenet kohti taivasta ja aikeissa parkaista, olen naurettava apina, pelle, pelkkä hylkiö, kaikki tutut vihaavat minua, mummoni on vaikea ihminen, eivätkä vanhempani ole ikinä välittäneet minusta hevon vittujakaan, kun puhelin soi. Liisa vastasi, ojensi kännykän minulle käsieleistäni piittaamatta, ja sanoi ääntään madaltaen, joku tärkeä soittaa.

Syystä tai toisesta Liisa vielä viiden vuoden yhteiselon jälkeenkin uskoo minun tuntevan, tekevän yhteistyötä ja  käyvän neuvotteluja, yhteiskunnalliselta asemaltaan sekä sosiaaliselta statukseltaan, hyvin tärkeiden ihmisten kanssa. Tosi asiassa minulle eniten soittaa mamma, äiti, anoppi ja veli.

Kuuntelin sujuvasanaista, miellyttävän oloista kaveria hyvän aikaa, tajuamatta hittojakaan mistä hän puhui. Onko sinulla ollut nettiliittymän kanssa ongelmia jne.

Puhelu jatkui pitkään. Koko aikana en päässyt jyvälle mistä keskustelin ja kenen kanssa. Jos puhelu käsitteli liittymän teknisiä ongelmia, sen olisi pitänyt tulla Sonerasta. Soitin illemmalla Soneraan, ja kyselin asiasta. Siellä ei tiedetty jutusta mitään, mutta laittoivat varmuuden vuoksi lisäselvityspyynnön eteenpäin, sekä tietoihini merkinnän, että en ole aikeissa vaihtaa liittymää.

Pari kuukautta sitten kävin saman tyyppisen sananvaihdon miehen kanssa, joka ei millään muotoa esitellyt itseään kauppiaaksi. Viikkoa myöhemmin Soneran suunnalta tiedusteltiin, olenko aikeissa vaihtaa palveluntarjoajaa. Minä vastasin ihmeissäni, en.

Aikoinaan, kun muutin Parkinkadulta Halisiin, ovikello soi. Sen aikainen naistuttuni avasi oven vastusteluitani kuuntelematta. Oven takana seisoi mies työkalupakki toisessa,  porakone toisessa kädessä.

Eikö laiteta koko talon ovisilmät yhdellä kertaa? kaikin tavoin rehdin oloinen mies kysyi. Minä annoin luvan. Huoltomies, ei sen pahempaa, huokaisin helpottuneena.

Viittä minuuttia myöhemmin kädessäni oli sadanviidenkymmenen markan lasku.

283619.jpg