...hermoraunio minä tällä menolla olen. Kivut on ihan sietämättömiä ja paniikkikohtauksia tulee nyt yhtenä sarjatulena. Yritän ties monettako kertaa laihduttaa, jonka vuoksi olen liikkunut tavallista enemmän, ja kun liikun enemmän pumppu hakkaa kahta kauheammin. Nytkin kun menin kävelyn päälle saunaan sain ottaa samantien betasalpaajaa, ja nyt voin vain rukoilla että puolikas pilleri riitti ja kaikki menee loppupäivän osalta ok. Kamalinta tässä on, että kaikki on ainakin tietääkseni aivan hyvin. Ruokaa on viikoksi, laskut maksettu ja Liisan kanssa ollaan yhtä onnellisia kuin aikoinaan viisitoista vuotta sitten tavatessammekin. Silti minä oireilen ja voin pahoin. Miksi? Lääkityskin pitäisi olla kunnossa, mutta ei ehkä sitten ole! Onneksi ensi viikolla omahoitaja, vaikka paskat siitäkään mitään kostuu ellei omahoitajasta ole viimeisen parin viikon aikana tullut jokin ihmeidentekijä joka sormia napsauttamalla järjestää kaiken nupissani neljänkymmenenkahdeksan vuoden skitsoilun jälkeen kuntoon kuin taikaiskusta.

Ehkä lisääntynyt valoisuus, kevät, vaikuttaa? Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta :)