331552.jpg

...erityisiä vaikeuksia muodostavat runsaat aggressiiviset tunteet, jotka tva itse haastattelussa liittää lähinnä...

...tvan on myös vaikea käsitellä positiivisia kokemuksiaan, ambitioitaan ja toiveitaan, minkä vuoksi onnistumisenkin kokemukset ja niiden tavoittelu saattavat herättää hänessä voimakkaita ristiriitaisia tunteita ja ahdistusta. Tvaa kuormittaa myös taipumus voimakkaisiin syyllisyyden tunteisiin. Suhde toisiin ihmisiin on ongelmallinen: tvalla on tarvetta ja kiinnostusta sosiaalisiin tilanteisiin, mutta samalla vuorovaikutukseen ja läheisyyteen liittyy voimakasta uhkaa. Tvan saattaa olla vaikea ymmärtää toisia ihmisiä sekä hahmottaa itseään suhteessa toisiin. Haastattelun perusteella parisuhteella on kuitenkin tällä hetkellä tvan psyykkistä vointia ja elämänhallintaa kannattelevaa merkitystä...

                                        *          *          *

Yöllä satoi, mutta nyt taivas on kirkas. Aurinko paistaa kauniisti. Asutaan hyvällä paikalla, myrsky ei juuri tunnu täällä. Parvekkeella sen huomaa kyllä, mutta sisällä ei. Tuuli tulee sellaisesta suunnasta. Lähdetään keskustaan jahka posti on tullut. Pari vuorokautta sitten alkanut uni jatkui viime yönä painajaisena. Juhlatunnelmasta ei ollut enää tietoakaan. Oli pimeää, floskaista, kaupunki täynnä ihmisiä. Satoi kovasti. Olin kadottanut polkupyöräni, lääkkeeni ja saappaani jonnekin.  Juoksin sukkasillani Kauppatorille etsimään tuttuja. Ihmettelin, miksi minulla ei ole viinaa. Kaupat, Alkot ja kioskit oli sulkeneet ovensa, ja minä olin aivan toivoton. Ravintoloihin minua ei laskettu, kun en ollut pukenut kunnolla päälleni. Melkein rukoilin portsareita päästämään minua sisälle lämmittelemään. Lämmittelemään, kaikki nauroivat. P oli noussut kuolleista ja seisoi bussipysäkillä, mutta ei ollut tuntevinaan minua. Jutteli jonkun minua hienomman ihmisen kanssa tärkeän näköisenä. P oli lukenut itsensä professoriksi, ja tahtoi eleillään tehdä selvän pesäeron minuun. Tämä tästä vielä puuttui, minä ajattelin. Perkeleen elitisti, huusin P:lle. P ei lotkauttanut korvaansakaan. Teki selväksi, että kuulun siihen väestönosaan jonka kanssa ei parempi ja oppineempi väki veljeile. Katsoin P:tä uskomatta silmiäni, sinäkin! sinä! kaikista muista olisin uskonut, mutta sinusta en. Kaikki mitä olin vaivalla rakentanut oli romahtanut. En ollut edennyt puolta metriä siitä, missä olin alunperinkin. Harhaa harhan päälle. Uskoa mahdottomaan, siihen että minusta ikinä voisi tulla mitään. Oli minuuteista kiinni, koska naurunremakka, pilkka ja ivahuudot alkaisivat, siitä tulisivat pitämään kaikki minua vähääkään tuntevat huolen. Loppua kohti mentäessä uni täyttyi oikeasti eläneistä tai elävistä ihmisistä + päälle fiktiohahmoista, Päkäjoen Jarkko, selkäänpuukottaja Bertil, Tanja, Leevi, Valtteri, Aapo, Miko jne. jne. Heräsin hiestä läpimärkänä neljältä, enkä enää saanut unta. Sydän ei ottanut rauhoittuakseen, eikä mieli.