Tervetulleita ystäviä eilen meillä. Juotiin kahvia, syötiin omenapiirakkaa ja jäätelöä. Mukava tunnelma oli. Tänään käydään keskustassa asioilla ja kävelemässä. Kaunis ja lämmin sää. Lupasivat +21 astetta. Epänormaalilta tuntuu, lokakuu pian jo.

Eräs, jo edesmennyt, lapsuudenystäväni taas viime yönä unessa. Ajettiin kilpaa polkupyörillä, naurettiin hemmetisti kuten meillä pikkupoikina oli tapana, kisailtiin. 

Tuli ikävä.

Oltiin molemmat tulossa sossusta, kun tavattiin viimeisen kerran. Selän takaa kuului Nikula terve. En koskaan saanut selville miksi R kutsui minua nikulaksi koko elämänsä ajan, milloin ei käyttänyt etunimeäni. R oli hemmetin huonon näköinen, turvonnut ja jotenkin omissa maailmoissaan, aivan omituiset vaatteet yllään, ja haisi kuin paskahuussi. Oli liikkeellä jonkun kulahtaneen, pahansisuiselta vaikuttaneen naisen kanssa, ja matkalla kapakkaan. Minä sanoin että en ole juuri juonut enää viime aikoina. R vannotti minua silti käymään, kuten ennen.

Mutta en minä mennyt.

Joku ryyppytuttu väitti myöhemmin R:n toimineen ennen kupsahtamistaan Irwinin keikkakuskina.

Minua jäi kaivelemaan, kun en kysynyt R:lta itseltään asiasta.