Hyvin meni lääkärillä. Sain kaiken mitä toivoin, ja enemmänkin.

Jos totta puhutaan, minun on hyvin vaikea kirjoittaa juuri nyt, niin voimakkaan liikutuksen, ja helpotuksen vallassa olen.

Sain lähetteen psykiatrille - tai no, se asia selvisi oikeastaan jo viimeksi suht varmaksi, mutta nyt paperi todella lähtee. Lääkäri sanoi, että parempi kuitenkin, että tapaan terveyskeskuksen psykologin jo heti ensitilassa, kun jonot psykiatrin luo ovat mitä ovat. Soitan psykologille ensi viikolla, on nyt kuulemma lomalla. B-lausunnon työvoimaviranomaisia varten voin noutaa perjantaina. Kaikki asiat selvitetään nyt kunnolla, ja ajan kanssa, sellainen oli tunnelma. Reseptit uusittiin jne.

Jessus mikä rauhan aalto kävi läpi, kun kuulin että veriarvot oli kuin olikin kohdallaan, eikä huuleeni ilmestynyt plötti ole pahan näköinen. Pahimmissa painajaisissani näin itseni jo leikkauspöydällä. En tuon plötin vuoksi, vaan koska luulosairaassa päässäni pidin sitä merkkinä pitkälle sisuskaluihin levinneestä melanoomasta. Yli kaksi vuotta jauhanut tätäkin samaa asiaa. Kävin näyttämässä kyseistä luomea ensimmäisen kerran jo 2004 kesällä, silloin sanottiin että tarkkaillaan tilannetta.

Ja minä sitten myös tarkkailin, tarkkailin, tarkkailin, ja tarkkailin.

Käsittämättömintä oli, että muistin kertoa suurimman osan tärkeimmistä asioista, mitä kerrottavaksi koinkin, ja että lääkäri todella kuunteli minua, katsoi koko ajan silmiin, oli tasapainoisen oloinen, tyynni, miellyttävä, ja teki muistiinpanoja.

Tästä on kyllä hyvä jatkaa, parempia eväitä ei voisi olla.

Kello ei ole vielä kymmentäkään, mutta pakko syödä nyt tukeva ateria. En saanut alas eilisaamun jälkeen oikein mitään, ja aamulla ruokaa ei voinut ajatellakaan, kun olin, rauhoittavasta huolimatta, niin sekaisin ja paniikissa, kuin vain ikinä ihminen olla voi