Maksettava laskuja tänään. Huomenna syyskuu. Ekotorin miehet tulevat kymmeneltä hakemaan pesukoneen ym. Hyvä kun päästään vanhoista huonekaluista eroon ja saadaan uusia.

Väsyttää. En jaksanut katsoa eilistä Big Brotheria aivan loppuun. Nukahdin siihen kun porukka alkoi pämpätä ja rällästää. Suomalaisessa versiossa Big Brotheria tunnutaan tänäkin vuonna laskevan viinan ja petipuuhien päälle kovasti paljon, ja se on sääli.

Jännimmät asiat tapahtuvat nimittäin muualla kuin vällyjen alla tai baarikaapin luona. Ruben Stiller tiivisti asian hyvin: Tarkkailkaa hyvät ihmiset kilpailijoiden kasvojen ilmeitä. Ne ovat mielenkiintoisia.

Miettikääpä yhdeksi Big Brotherin suurimmaksi kansansuosikiksi brittein saarilla noussutta voittajaa, raivoraitista, neitsytuskovaista ja aina hyväntuulista Cameronia. Kaikki muistavat hänet. Miksi? Siksi että hän toi katsojille iloa ja hyvää mieltä.

Sikailussa ei ole mitään hauskaa pitkän päälle, ja muitten sikailemisen katsomisessa vielä vähemmän.

Ohjelma on niin alussa että osallistujien nimet eivät ole jääneet kunnolla mieleen. Mikä sen hemmon nimi on jolla on koko ajan lippalätsä päässä, ei baarimikon, vaan sen toisen? Kaveri on minun suosikkilistallani korkealla. Melkein yhtä korkealla kuin positiivinen ja hauska, sutenööriä muistuttava, turkulainen Kari, joka vetää loputkin matot pois niitten jalkojen alta jotka vielä väittävät että suomalaiset ovat jöröä ja heikolla itsetunnolla varustettua väkeä.