450996.jpg

451004.jpg

"Elin hyvin suojatun lapsuuden. Näin harvoin, jos koskaan, elämässään epäonnistuneita, murtuneita tai maahan lyötyjä ihmisiä. Ensimmäiset, ja kai samalla lapsuuteni ainoat muistikuvat köyhistä, päihdeongelmaisista tai sairaista, sain luultavasti kävellessäni isoäitini kanssa keskikaupungilla. Isoäitini kieltäytyi päättäväisesti oikaisemasta puistojen poikki, koska puistojen penkeillä istui puliäijiä. Kun kysyin, mitä puliäijät on, isoäiti kertoi miehestä joka istui paikallaan, huitoi käsillään ilmaan ja yritti siepata pieniä miehiä kiinni. Siitä lukien opin pelkäämään sairaita, juoppoja ja köyhiä. Olin varma että köyhät ovat omituisia olioita jotka istuvat puistojen penkeillä räkäkännissä huitomassa tyhjä katse silmissään tyhjää."

Köyhyyskirjoituskilpailun tulokset julkistetaan tänään. Sain keskiviikkona tiedon, että minulle myönnetään kunniamaininta kertomuksesta nimeltä Erään köyhän mielenterveyskuntoutujan tarina. Harmittaa kun otin kilpailuun osaa ollenkaan. Juttu on täynnä virheitä, ja iso osa faktoistakin on vanhentunut jo ajat sitten eivätkä kerro nykytilanteestani mitään. Kirjoitan mm. olevani turkulainen vaikka olen naantalilainen, diagnoosikseni ilmoitan jotain aivan muuta kuin se oikeasti on, työttömyyskortistossa ei ole sen paremmin L kuin minäkään tätä nykyä jne. Kysyivät saavunko Helsinkiin noutamaan palkintoa, ruokaa olisi tarjolla ja matkat maksettaisiin. Sanoin että en.

Hyvä kuvauspäivä eilen, otin yli viisikymmentä kuvaa, saatoin L:n töihin, räpsin kuvia siinä samalla. L ei tunne näitä seutuja yhtä hyvin kuin minä tunnen, oli saanut pomolta lähetteen paikkaan jossa tarvittiin sairaalle viisivuotiaalle lapselle hoitajaa. L tutki karttaa ihmeissään. Näin heti että L:lla ei ollut hajuakaan missä kyseinen talo sijaitsi, minä läksin näyttämään tietä. On saman perheen palveluksessa vielä tämänkin päivän.