Piristynyt jo. Eilinen oli huono päivä. Opamox ei sovi minulle samalla tavoin kuin oxamin, nyt olen siitä varma. Joko se ei vaikuta minuun lainkaan, tai sitten se aiheuttaa syvän henkisen pahan olon. Oli syy sitten sysissä tai sepissä, sain joka tapauksessa jonkinlaisen maanisluontoisen kohtauksen heti aamusta, ja iltaa kohti tultaessa vaivuin itsesääliin vailla vertaa, muistellessani miten ison pätkän elämää olen aikoinaan heittänyt kaikenlaisen humpuukin perässä juostessani hukkaan ym. ,

sinne meni nuoruus jne.

Tänään onneksi pystynyt nauramaan itselleni;

oli miten oli, nyt olen tässä.

Läksin kauppaan heti herättyäni. Ostin aineksia stroganoffiin, viikonlopuksi kaikenlaista pientä hyvää ym. Oli kovasti sumua. Marraskuuhun enää pari viikkoa, kohta talvi.

Alkaisipa terapia pian. On olemassa lukematon määrä asioita, joilla en haluaisi jatkuvasti vaivata Liisaa, vaikka hän jaksaakin kuunnella minua kärsivällisemmin kuin kukaan tuntemani ihminen, aiemmat terapeuttini mukaan lukien.

Kierrän päässäni kehää tiettyjen tapahtumien, muistojen kanssa. Minun tulisi päästää irti, ymmärrän sen kyllä itsekin.