...rankka lauantai. Läksin ennen puolta päivää Turun Kaupunginsairaalaan katsomaan isoäitiä. Soitin Raision kohdalla äidille kun tiesin hänenkin olevan matkalla sinne, ja tehtiin treffit kello yhdeksi sairaalan kahvioon. Äiti sanoi heti ensimmäisena kun tuli, että varaudu sitten suureen järkytykseen kun näet mamman. Äiti sanoi, että ei ollut tuntenut mammaa enää samaksi ihmiseksi kun kävi edellispäivänä. Osastolla hoitaja kertoi mamman olevan harhainen, näkee ja kuulee olemattomia ja oli rääkynyt ja heittelehtinyt sängyssä niin kovaa yöllä, että hänet oli pantu lepositeisiin ja siirretty sänkyineen päivineen päivähuoneen puolelle, jotta ei häiritse muita potilaita. 
Kun sitten näin mamman istumassa pyörätuolissa, en itse asiassa järkyttynyt ihan hirveän kovasti. Lääkket oli alkaneet purra, eikä hän ollut ulkoisesti kovin paljon pahemmassa jamassa kuin oli jo ennen sairaalaan joutumistaan. Mutta puheet oli aivan käsittämättömiä. Mamma kertoi mm. että kerrosta alempana on Turun Radion viestikeskus, josta kuulutetaan kaikki hänen asiansa koko maailmalle. Joku Margit myöskin kirjoittaa mammasta kuulemma paljastuskirjaa. Lisäksi hoitajat, muut potilaat ja lääkärit juonittelevat 24/h hänen päänmenokseen. Mamma kertoi myös olleensa jossakin retkellä, hoidettavana Läänin Sairaalassa ja vaikka missä, ja kysyi heti perään, by the way missä minä nyt olen? Mamma pystyi kyllä seuraamaan keskustelua, ja ottamaan ihan järkevästikin sikseen osaa siihen mitä minä tai äiti puhuimme, mutta heti kun hän alkoi suoltaa omia juttujaan, niissä ei ollut järjen hiventäkään. Ne olivat niin sekavia tarinoita, että niitä on mahdoton edes kirjata tähän. 
Läksin suoraan sairaalasta Länsinummeen anopin luo, jossa Liisa jo odotti minua. Anoppi täytti 85 v. ja pöytä oli täynnä herkkuja. Päivä oli jo siihen mennessä ollut pitkä, ja minulla oli kamala nälkä. Söin metwursti voileipiä, kakkua, jäätelöä ja lukuisia erilaisia kahvipöydän antimia, ja närästys soppa oli sillä valmis. Minulla hakkasi sydän rauhoittavista huolimatta jo valmiiksi lujaa, mutta närästyksen alettua sydän meni aivan tolkuttomaksi. Ihme, kun selvisin pyörtymättä kotiin kaikista päivän henkisistä ja fyysisistä rasituksista. Otin välittömästi kotona ( olin unohtanut ottaa mukaan ) kokonaisen metoprolinin, ja tunnin päästä syke alkoi tasaantua ja pystyin vielä ihmeitten ihme katsomaan Uuden Musiikin Kilpailunkin. 
Tänään lepoa. Pari pokeriturnausta pelaan, muuten menee töllön katsomiseksi tämä päivä.