...ei tylsää päivää näe. Keräilijän elämä on tietyllä tapaa aina hauskaa, siinä missä valokuvaajankin.

Olen keräillyt lapsesta asti kaikenlaista. Aloitin alle kouluikäisenä purkkakuvilla, leluilla ja sarjakuvilla, siitä sitten iän myötä siirryin levyihin, kasetteihin, kirjoihin, postikortteihin ja viireihin.
Vanhempana intohimoksi muodostui kotimainen lasi, antiikkiesineet, taulut, muumituotteet ja vanhat huonekalut.

Tilanpuute on keräilijälle pirullisin mahdollinen juttu. Nytkin joudutaan hävittämään parisataa vanhaa videokasettia pois käsipelillä, ja paljon muuta.
Ennemmin tai myöhemmin on tilattava joltain firmalta apua, että kuskaavat ison määrän tarpeetonta ja rikkinäistä tavaraa kaatopaikalle - eikä se ole ensimmäinen kerta.

Vinttikin taas ihan täynnä, kuten aina.

Mitä enemmän kirpputoreilta ja muualta löytää hyvää arvokasta tavaraa, sitä enemmän on paiskattava  toisesta päästä arvottomampaa ja huonoa pois.

Kun vielä joskus omistaisikin oman talon tuosta jostain meren rannalta. Olisipa lystikästä sisustaa alusta loppuun koko paikka itse, tehdä puutarhatöitä, kalastaa ja täyttää pihavaja - tai vielä mieluummin kokonainen navetta - kaikenlaisella roinalla ja tavaralla! 
Siinä riittäisi mielekästä hommaa loppuelämäksi.

Olen ottanut paljon kuvia Instagramiin ja muihin valokuvasaitteihin keräilemistämme esineistä. Tosi kivaa puuhaa sekin. Varsinkin Riihimäen lasin tuotteista saa värikkäitä ja näyttäviä kuvia.
Still life oli minulle vielä täysin tuntematon käsite parisen vuotta sitten, mutta Gurushotsin haaste tehtävissä sanapariin törmää heti ensimmäisten viikkojen aikana takuulla.

Asetelmat eivät kiinnostaneet minua paljoakaan, ennen kuin selailin miten hienoja asetelma kuvia parhaat kuvaajat ottavat. Siitä ei mennyt kauaa kun Still life kuvista tuli minulle intohimo.

Ei haittaa, jos vaikka on sadepäivä, huono olo, tai paljon kipuja, sisällä voi tehdä valokuvauksen suhteen monenlaista jännittävää ja mielenkiintoista.

Kuvassa on Erkkitapio Siiroisen suunnittelema Noppapullo.