Kaunis, aurinkoinen päivä. Kuin olisi tammikuu. Lunta maassa, pakkasta. Tiet liukkaita. Läksin jo kuuden jälkeen aamulla Turkuun kyläilemään. Linja-autot myöhässä. Kymmeneksi menin Raisioon. Kävin apteekissa, kirjakaupassa ja työvoimatoimistossa. Vein B-lausunnon. Pääsin sen ansiosta kuntoutuspuolelle. Pyysivät vuoden loppuun mennessä ilmoittelemaan miten menee psykologilla ja psykiatrilla. Hyvin pyyhkii kyllä nyt. Positiivinen henki kaikessa. Tuo sana kuntoutus lämmittää mieltä aivan hemmetisti. Enää ei semmoinen olo, että taistelen yksin.

Ensimmäistä kertaa elämäni aikana ympärilläni on minusta, ja minun mahdollisuuksistani myönteisesti ajattelevia ihmisiä.

Paistettava lohta päivälliseksi. Sitten kahvia, sauna, lepoa.

Askel kerrallaan, askel kerrallaan, toistelen itselleni. Kiire ei ole enää minnekään.