Elämänhallinta

Kaikki ei välttämättä aina suju niin kuin suunnittelee. Sattumalla on oma sijansa monessa asiassa.

                                               *          *         *

Muistin maidon, voimariinin, sellerin, porkkanat, sipulit - ja vielä tillinkin muistin, mutta kala jäi ostamatta. Käyn huomenna uudelleen kaupassa. Liisa käski ostaa juustoraastetta, ja toistelin päässäni muista juustoraaste niin moneen kertaan, että menin sekaisin sen suhteen, miksi kauppaan, omasta vinkkelistäni katsoen, alunperin läksin.

Pimeää on aamuisin. Kaivettava heijastimet esille kaapin pohjalta. Eilen sää viileni selvästi täällä etelässä. Pohjoiseen näköjään luvattu jo pakkasia. Marraskuu kuukausista pahin minulle; kuin pohjaton sysimusta läiskä vuosikalenterissa.

Hirvittää edessä oleva maanantai. Lääkäreistä ei ikinä tiedä, sen paremmin kuin terveyskeskuksistakaan, niitä on niin moneen junaan. Minun elämästäni siellä päätetään. Viime käynnille valmistelin paperille pitkän puheen, johon olin sisällyttänyt kaikki oleellisimmat asiat voinnistani ja tilanteestani, mutta ei siitä livetilanteessa ollut paskankaan hyötyä. Tapaamiset, kohtaamiset toisten ihmisten kanssa, menevät kuten menevät, ei niitä voi etukäteen suunitella.

Suurin merkitys tuntuu olevan sillä, mitä papereihin on ruksattuna ennestään, siinä pelissä olen, kahdenkymmenen vuoden hoitohistorialla, vahvoilla,

mutta mietityttää silti.

Tiedän kyllä murehtivani suotta, mutta minkä itselleen voi. Kaikkea voi aina sattua, sen tietää jokainen samassa tilanteessa ollut.

Sekään ei aina kerro kaikkea, että ensimmäisellä kerralla kaikki meni hyvin, synkkasi jne.

seuraavalla kerralla kaikki voi jo olla toisin. Ihmisten väliset jutut on sellaisia,
 
kaikesta on oltava mustaa valkoisella, aiemmin turha juhlia.