Minulla on hyvä elämä. On ollut jo yli neljä vuotta, avioitumisestani saakka. Rakastan elämää yli kaiken. Olen aktiivinen toimija ja haluan vaikuttaa asioihin. En ole sitä tyyppiä joka jää muistelemaan pitkäksi aikaa menneitä. Suurenkin tappion kärsittyäni jatkan tavallisesti matkaa eteenpäin jo muutaman päivän levon ja miettimisen jälkeen. Minulla on aina varakortti ja uusia suunnitelmia hihassa.

Varsinainen ongelmani ei ole siis masennus, vaikka olenkin usein masentunut kuten jokainen ihminen, ja kirjoitan masennuksesta ja ahdistuksesta paljon. Useinmiten kun olen tullut diagnosoiduksi masentuneeksi, olen kieltänyt diagnoosin jyrkästi.

Pähkinän ydin?

Terveydelleni ongelmallisinta ja pirullisinta ovat maniajaksot. Asia tiivistettiin Kupittaalla aikoinaan käydessäni nasevasti: On hyvin ongelmallista jos ihminen ei itse ymmärrä olevansa hengenvaarassa.

Olen ollut kuolla vuosien varrella useampaan kertaan, kun en ole älynnyt omaa tilaani. Minulta puuttuu kyky itsehillintään tyystin, ja kohtuuden käsitettä en ymmärrä ollenkaan - on sitten kyse juomisesta, pelaamisesta, työnteosta, kuntoilusta, syömisestä tai ihan mistä tahansa. Tupakointini saattaa noin vain nousta päivittäisestä muutamasta savukkeesta kolmeen askiin vuorokaudessa.

Silloinkin kun olen mitä vilpittömimmissä mielin tehnyt omasta mielestäni hyvää itselleni, vailla vähintäkään itsetuhon tarkoitusta, pyöräillyt, uinut, kuntoillut, treenannut esim. maratoniin, olen päätynyt ambulanssikyydillä terveyskeskukseen.

Viimeisin vastaava tapaus ei ollut aivan vailla koomisia piirteitä. Sain päähäni että ruisleipä, tee ja metsämarjat ovat terveellistä ravintoa - kuten tietenkin ovatkin. Niinpä aloin käyttää kaikkia kolmea tuotetta nopeassa ajassa enemmän ja enemmän, kunnes ne muodostivat aivan keskeisen osan päivittäistä ateriakokonaisuuttani. Kuivia marjoja, päälle puolikas kuivaa ( huom! ei margariinia ) ruisleipää ja kyytipojaksi puolilitraa/litra teetä, päivittäisen kahviannokseni päälle, joka on noin termospullollinen vuorokaudessa.

Mitä luulette että tapahtui, kun minulla on vaikea läiskäpsoriasis, ja lisäksi vielä käytin alkoholia hervottomat määrät noihin aikoihin?

Elimistöni on erittäin kuiva, limakalvot ihon lisäksi eritoten. Sain vakavan paksusuolen tulehduksen, jota parantelin sairaalasta päästyäni vielä kuukausitolkulla. Lihoin sen aikana 15 kiloa, koska suolistoni ei kyennyt käsittelemään mitään ravintoa normaalisti, ilman vatsalääkkeitä ei pysty siihen vieläkään,  ja niistä kiloista olen yrittänyt päästä viimeiset neljä vuotta. Jokainen pitkänmatkan juoksua harrastanut tietää mitä tuollainen painonnousu teki treenaamiselleni. Rankimmassa muodossa se oli pakko jättää jo lääkkeiden vuoksikin kokonaan pois, mutta kävely, uiminen ja rauhallinen pyöräily on lähellä sydäntä edelleen, kohtuudella ( heh! ) harrastettuna.