Olin juuri astumassa ovesta ulos, kun puhelin soi. Omahoitaja oli sairastunut ja tapaaminen siirtyi ensi viikon torstaihin, samalle päivälle kun on aika psykiatrillekin. Onneksi en kerennyt lähteä. Vähän harmittaa kyllä, olisi ollut kiva nähdä millainen ihminen on vastassa. Mutta näkee tuon sitten puolentoista viikon päästäkin.

Kutsuttava huoltomies katsomaan keittiönurkkauksen vesiputkia. Vuotavat jostain, lattia taas märkä. Kysyttävä samalla saataisiinko uudet kiuaskivet vai pitääkö ne ostaa itse.

Kiitos (( kaikille )) viesteistä :)  Ajattelin jo että mitä pahaa olen mahtanut tehdä kun kommenttilaatikko oli täynnä. Kun aikoinaan mentiin naimisiin satoi taivaan täydeltä räntää ja rahat oli loppu. Rahat on edelleen loppu, mutta ilma on nyt erilainen, pakkasta ja talvisen oloista.

Monenlaisia muistoja pyörii mielessä, haluaa tai ei. Edellisöisessä unessa olin alkoholistien yömajassa. Kaikkialla oli jätteitä, tyhjiä pulloja ja maahan varisseita puiden lehtiä. Talo oli kopio Parkinkatu 3:sta jossa asuin nuorena kolme ja puoli vuotta. Eräs sukulainen oli muuttanut samaan taloon. Minä kysyin että miten minä tänne olen joutunut, kaikkihan oli menossa jo ihan toiseen suuntaan. Sukulainen hyppäsi pyöräntarakalle, katsoi minua tiukasti silmiin ja sanoi nuhtelevaan sävyyn kuin kiittämättömälle nulikalle, hyvä paikka tämä on. Minä huusin raivoissani sukulaisen perään, jaa on vai!? ja tuijotin pihalla ihmeissäni rakennusta joka muistutti kummitustaloa.

Täytyy varmaan alkaa kokkailla noita eilen ostettuja ruokia. Sitten lepoa, yksi pitkään kesken ollut juttu nyt valmis. Mukavaa tiistaita itse kullekin.