Käytiin kävelyllä eilen aamulla, kun aurinko vielä paistoi, myöhemmin päivällä alkoi sataa. Tässä lähellä on samantyyppistä lehtometsää kuin Ruissalossa. Merkitty luontopolkukin löytyy. Oli kaunista. Mentiin metsän viertä rantaan. Ihmisiä oli aika tavalla liikkeellä, jotkut sauvakävelemässä, jotkut ulkoiluttamassa koiria, jotkut lastenvaunujen kanssa. Minä kysyin, että millaisen talon sinä haluaisit, jos meillä joskus vielä olisi varaa omaan. Liisa sanoi, että vanhan maalaistalon. Minä sanoin siihen, että eihän sellaisia enää tehdä, uutisten mukaan ladotkin on katoamassa.
Aamuyöstä herättiin samoihin ääniin kuin viikko, pari sitten. Aivan kuin joku nakuttaisi kepillä meidän ikkunaa. En tiedä mikä ääneen saa aikaan, yläkerran lapsi, aamuvirkku lintu, vai jokin eläin. Nuntiuksenkujalla, ennen Liisaa yksin asuessani, jatkui vuoden, tai kaksi keskellä yötä kuulunut, hyvin ärsyttävä, töminä. Nukkuminen oli mahdotonta. Töminä kuului joka yö klo 1.00-5.00 välillä, ja oli tehdä monet muutkin kuin minut seinähulluiksi. Ääni ei muistuttanut mitään, se oli tasaista jumputusta, samanlaista jota syntyy vaikkapa nyrkillä kaikuvaan seinään lyödessä. Valvoin kaiket yöt, milloin olin vähääkään selvempi, ja purin ahdistuneena nyrkkejäni. Kärsin noihin aikoihin unettomuudesta, johon ei auttanut tenox, sen paremmin kuin imovankaan, kuuntelin ääntä silmät salamoiden kädet niskan takana, ja tuijotin kattoon. Eräänä kertana en enää malttanut mieltäni, menin käytävään kuuntelemaan. Ääni tuli naapurin oven takaa, ja kuulosti täsmälleen samalta kuin ovea olisi jumputettu potkimalla tai käsin.
Päihteitä runsaasti käyttäneen perheen susikoira voi pahoin, siinä missä asukit itsekin. Koira hakkasi päätään oveen, ja ulisi hiljaa.
Perheen muut jäsenet eivät reagoineet asiaan. Koiran oireilu ei vaikuttanut heihin millään tavoin, ei sinä yönä, eikä minään muunakaan, nukkuivat arvatenkin vahvoista mömmöistä johtuen kuin tukit,
reagoivat kyllä joitakin aikoja myöhemmin, kun virkavalta alkoi puuttua perheen sisäiseen demokratiaan, tai sen puutteeseen, yhä voimakkaammin, ja surkeasta elämästään kyllikseen saanut, päiväksi tai kahdeksi sillä kertaa yksin jätetty, koira hyppäsi toisen kerroksen parvekkeelta alas, ja katkaisi jalkansa.
Tapaus oli ainutlaatuinen. Koskaan sitä ennen, tai sen jälkeen, en ole nähnyt eläimen yrittävän itsemurhaa.
* * *
Kommentit