Jumala loi hullun, herättääkseen viisaat

Käyty verikokeissa. Olin varautunut samanlaiseen kyynerpääpeliin ja ryysikseen kuin Turussakin, mutta ei siellä ollut minun lisäkseni kuin muutama ihminen. Koko homma oli ohi vartissa. Juttelin niitä näitä hoitajan kanssa. Kerroin tuosta kahvipaketti ja suklaalevy jutusta. Hoitaja alkoi nauraa sydämellisesti, kun olin niin otettu, ja sanoi että pienistä asioistahan se on kiinni, jotta tuntee olevansa tervetullut.

Mielenkiintoista panna merkille ison ja pienen kaupungin eroja, asia lyö positiivisessa mielessä silmille päivittäin eri tilanteissa.

Jäin terveyskeskuksen eteen kauhomaan kotoa mukaan ottamaani kaurapuuroa naamaani, ja juomaan kahvia. Otin lääkkeet, polttelin. Pyörän molemmista renkaista oli ilmat vähissä. Ajattelin että voin yhtä hyvin kävellä kotiin, vaikka vähän huippasi.

Mietin samoja asioita kuin nykyisin usein,

täytänkö minä todella ensi vuonna neljäkymmentä, miten ihmeessä olen päässyt näin pitkälle näillä eväillä, miten voin olla vielä elossa jne.

Haukotutti.

Pilvien välistä alkoi pilkahdella aamuaurinko.

Minulla on melkein metrin pitkät hiukset.

Olen hyvin onnellinen ihminen.