Täytän tänään neljäkymmentä. Tuttuja tulossa kylään. Liisa laittoi eilen kaakun. Pitää siivota ja laittaa paikkoja kuntoon nyt aamulla. Juhlat jatkuvat sunnuntaille saakka. Osa porukasta pääsee meille vasta huomenna.

Lähdettävä kauppaan, kävin kylläkin jo eilen ja edellispäivänä mutta yhtä ja toista jäi uupumaan silti.

Susupetal, lämmin kiitos sivupohjasta :)

Springsteeniä , hyvää mieltä viikonloppuun. Maanantaina omahoitajalle.

Friikkisirkus hiljenee.

Kiitos kaikille jotka olette kulkeneet mukana.

Valokuvatorstain aiheena on Kodikas, kotoinen

Eilen lyhyellä kuvausreissulla. Lähdettävä nyt aikaisin aamulla keskustaan. Pimeää vielä, turha ottaa kameraa mukaan. Kokeilen, josko pyörästä on talven jäljiltä mihinkään.

Background information
Also known as	The Wildbunch
Origin	Detroit, Michigan, USA
Genre(s)	Indie rock, various subgenres
Years active	1996–present
Label(s)	Metropolis Records
Website	electric6.com
Members
Dick Valentine - vocals The Colonel - guitar Johnny Na$hinal - guitar John R. Dequindre - bass guitar Tait Nucleus? - keyboards Percussion World - drums

Etsinyt tietoja Electric Six yhtyeen nokkamiehestä Dick Valentinesta. Netistä löytyy monta melko hyvääkin juttua mm.

Dick Valentine of Electric Six : CRAVE MUSIC

Electric Six Dick Valentinen - tastes like chicken

mutta yksikään niistä ei valota yhtyeen hitin " Gay Bar " taustoja juurikaan. Seinäpöhköstä videosta vaikea päätellä mistä laulussa on perimmältään kysymys, varsinkin kun puolet sanoista on sensuroitu ruoskaniskuin kuulumattomiin. Desibeli.netiin tekemässään levyarviossa Jari Jokirinne kirjoittaa osuvasti " Surf-kitarointiin luottavassa Gay Barissa on myös rutkasti hittipotentiaalia, vaikka epäselväksi jää onko kyseinen kappale tarkoitettu vittuiluksi vai puolustushuudoksi. "

Alexander Laurencelle antamassaan haastattelussa rumpali M sanoo kappaleesta: " Yeah, it's nonsense. Dick wrote the song in my studio that I set up. I was cooking us some tuna melts. He said "M you have got to come down here." He was sitting with my acoustic guitar. He said, "I think that I have just written the stupidest song that I have ever written in my life." I fell to my knees because I was laughing so hard. I still think that it is funny. "

Electric Sixin toinen älpykkä Senor Smoke ei enää vakuuttanut, niin riemukas pläjäys kuin esikoinen Fire olikin. Yhtye teki levylle mm. cover version Queenin Radio Ga-Gasta. Ei kovin omaperäistä. Jokirinne kirjoittaa: "En usko olevani kovinkaan väärässä, jos tuomitsen Electric Sixin jo nyt yhden hitin ihmeeksi. Olen iloinen, jos bändi todistaa väitteeni vääriksi, mutta pelkäämpä että vuosikymmenen kuluttua Electric Six muistetaan vain ja ainoastaan kulttihitiksi jääneestä Danger! High Voltagesta! "

Hyvin mahdollista, aika näyttää.

Istun tanssiravintolassa Tupun, Hupun ja Leevin kanssa. On aivan saakelin kuuma, pyyhin hikeä kaulaltani ja kasvoiltani.

Iäkkään äitinsä kanssa asuva, aina persaukinen Leevi, sai houkutella minua mukaansa tunnin ennen kuin suostuin mukaan tähän naurettavaan näytelmään. Sanoin että en kestä enää Tupua ja Hupua.

- Ei niistä kannata välittää, Leevi vonkasi.

- Jaa, ei vai? minä katson Leeviä.

- Olet joskus vähän yliherkkä, Daniel.

Leevin kanssa ei halua tanssia kukaan. Leevi yrittää kyllä houkutella naisia, mutta yksikään ei suostu. Leevi kiduttaa itseään. Leevin otteista näkee että se haluaakin tulla torjutuksi. Leevi hirnuu itsekseen mielipuolen hevosen naurua, aivan kuin ei välittäisi mistään mitään. Tosi asiassa Leevi välittää muittenkin edestä. Leevi on vitun herkkä jätkä. Pillahtaa valtoimeen itkuun vähimmästäkin mahdollisesta syystä. Leevi yrittää huonolla menestyksellä painaa kaikin mahdollisin kemiallisin konstein sitä puolta itsestään taka-alalle. Sain lohduttaa Leeviä sen kissan, Mirjon, kuoltua kahdeksan ja puoli vuotta. Vasta sitten se suostui ottamaan uuden lemmikin, pienen kilpikonnan, tilalle.

Tertusta erottuaan Leevi ei ole ollut oma itsensä. Leevin jokaisesta eleestä näkee, että se on räjähtämäisillään naisen puutteesta. Leevin kiima ja sen myötä vuosi vuodelta älyttömämpiin mittoihin kasvanut korvien välinen epäjärjestys on tehdä kaikki sen lähipiirissä hulluiksi. Leevin kravatti on mennyt vinksinvonksin, housujen vyö on auki, toinen kenkä kadonnut ja hiukset valahtaneet silmille. Luoja yksin tietää, mitä Leevi on nappaillut. En lähde arvailemaan mitään. Leevi on ollut tolkuttomassa kunnossa vuosia.

- Pilvessä se taas on, Hupu viittaa Leevin touhuille kintaalla.

Leevi hytkyy musta salkku kädessään yksin tanssilattialla vanhan Village Peoplen kappaleen tahdissa, hikisen ja rytmitajuttoman näköisenä kuin irrottelemaan lähtenyt vakuutustarkastaja. Välillä se väläyttelee ihan kummia naamanilmeitä, jotain irvistyksen tapaisia. Pian se kannetaan kahden vahtimestarin voimin ulos, kuten aina. Sitä vilkuillaan oven suusta sillä silmällä jo. Leevi on saanut ainakin kahteen keskustan kuppilaan iättömän porttikiellon ylirivon käyttäytymisen takia. Ilta ei tavallisesti ole kunnolla aluillaankaan, kun Leevillä on housut puolisääressä, ollaan sitten kotona tai ulkona. Tarkkailen viereisissä pöydissä istuvien ihmisten kasvoja. Jotkut pilkkaavat ääneen Leeviä, jotkut lyövät käsillään tahtia ja yllyttävät Leeviä hurjempaan menoon. Useimpien mielestä Leevi on kävelevä vitsi, surullinen ja surkea näky mutta se ei estä ihmisiä huutelemasta hävyttömyyksiä ja heittelemästä pikkukolikoita Leeville. Hyvä Leevi, anna mennä! Tupu ja Hupu hähättävät kuin alaikäiset pennut. 

Leevi on saamaisillaan hermoromahduksen, minä sanon. Puhun itsekseni. Kukaan ei vastaa. Kaikkia naurattaa aivan perkeleesti. Häh-häh-häh! hih-hih-hih! häh-häh-hää, vittu mikä tonttu! apina! idiootti! pelle! häh-häh! hih-hih-hih-hih-hii! 

Voin pahoin. En pysty ajattelemaan selkeästi. Olen puristua ärsykkeitten alle. Ohimoni painuvat kokoon. Olen räjähtää sisältä päin, lämpö ja tuska käy melkein sietämättömäksi. Musiikki loppuu. Tanssiparketti tyhjenee ihmisistä. Leevi ei tunnu huomaavan mitään, jatkaa vain hytkynkytkyään silmät kiinni kuin jokin saastaviemäreitten travolta. Valomies suuntaa spotin Leeviin. Kenellekään ei jää epäselväksi, että sisäistä kuolemaa tekevä mies on illan päätähti. Ällöttävän pistävän hajuinen hiki on kastellut Leevin äidin kauniisti silittämän kukkapaidan märäksi.

                                         *         *          *

Tarinamaanantain aihe on Lämpö

Muumisaari tuossa ylemmässä kuvassa. Kirkonmäeltä otettu kuva.

L joutui eilen lähtemään kesken työpäivän kotiin. On tosi kipeänä, taitaa olla taas keuhkoputkentulehdus. Tuttu tauti allergikolle. Minun lähdettävä Raisioon tai Turkuun apteekkiin. Haen omat lääkkeet, ja tuon L:lle samalla panadolia ja buranaa. Aurinkoinen päivä onneksi tulossa, kurjempaa olisi lähteä jos sataisi.

Kokeilin eilen digiboxilla nauhoittamista. Yhdellä napinpainalluksella onnistui, helppo laite käyttää. Monenlaisia toimintoja vehkeessä on, neljä peliäkin. Tuntuu ihmeelliseltä että boxilla pystyy kelaamaan live-kuvaa taakse päin, tai katsomaan kahta kanavaa yhtäaikaa. Tiedän, tiedän, aikuisten miesten lelujahan nämä ovat, mutta olen perso kaikelle tällaiselle pikkunäppärälle elektroniselle humpuukille. Näistä on paljon iloa ihmiselle jonka liikuntakyky ei ole paras mahdollinen, jonka reviiri ei ulotu kotoa kovin kauas.

Merkillistä ylipäätään miten pienestä voi tulla hyvälle mielelle. Menen harvoin sanattomaksi, mutta viime kerralla mt-toimistossa menin. Omahoitaja sanoi lääkkeitten silmin nähden tehonneen päänuppiini hyvin, ja epäilevänsä että neljäkymmentävuotis juhlien lisäksi, vielä juhlitaan minun viisikymmentä ja kuusikymmentävuotis juhliakin. Se oli ensimmäinen kerta, kun joku veikkasi minulle pitkää ikää. Tai ei sen puoleen, jotain saman suuntaista sanoi isä minulle jo syksyllä, ja aivan tosissaan, nyt kun tarkemmin muistelen.

14 Mar, Wed, 22:58:20 Google: "marko kuollut" 15 Mar, Thu, 00:35:55 Google: markof 15 Mar, Thu, 04:45:51 Google: oxamin15 Mar, Thu, 09:39:08 Google: kukkuu kukkuu 15 Mar, Thu, 11:43:37 Google: triptyl 15 Mar, Thu, 12:39:24 Google: mummo kanasensa 15 Mar, Thu, 13:48:09 Google: koira hyppäsi korkealta 15 Mar, Thu, 14:13:32 Google: strippibaari 15 Mar, Thu, 14:40:19 Google: mistä perkeleestä miljoona 15 Mar, Thu, 16:43:10 Google: psykopaatti 15 Mar, Thu, 18:28:43 Google: psykopaattitesti 15 Mar, Thu, 21:20:28 Google: vittuilu tekstiviestit 15 Mar, Thu, 21:41:05 Google: melanooma hankaus 15 Mar, Thu, 22:03:20 Google: t 15 Mar, Thu, 22:07:21 Google: kahvi hermostunut 15 Mar, Thu, 22:12:50 Google: voiko oxaminin kuolla 15 Mar, Thu, 22:19:41 Google: irwin goodmanin ikä kuollessa 15 Mar, Thu, 22:58:24 Google: "leif färding" runot 16 Mar, Fri, 00:56:46 Google: mielentaide 16 Mar, Fri, 16:39:24 Google: pakkoajatukset 16 Mar, Fri, 19:01:10 Google: miten avata säilyketölkki 16 Mar, Fri, 20:14:59 Google: optipar ja ahdistuneisuus 17 Mar, Sat, 00:31:22 Google: eetulla on kusihätä

Taas tuo, Marko kuollut.

Uusi digiboxi saapui eilen. On hieno - ja kallis, maksellaan osamaksuja koko vuosi. Tallentaa ohjelmia, voi katsella vaikka kahta kanavaa päällekkäin jne. Ei olisi ikinä pitänyt ostaa tuota halpahallin vehjettä, hajosi parissa kuukaudessa, ellei ollut rikki jo alunperin.

L kipeänä, yskii keuhkojaan rikki, sai tartunnan pojalta jota hoiti. On menossa silti töihin tänäänkin, sääliksi käy. Kaikenlaisia pöpöjä liikkeellä. L kärsii lisäksi ties miten monista allergioista. Keuhkoputket aina tukossa, on sitten terve tai sairas, tai on sitten kevät tai talvi.

"Elin hyvin suojatun lapsuuden. Näin harvoin, jos koskaan, elämässään epäonnistuneita, murtuneita tai maahan lyötyjä ihmisiä. Ensimmäiset, ja kai samalla lapsuuteni ainoat muistikuvat köyhistä, päihdeongelmaisista tai sairaista, sain luultavasti kävellessäni isoäitini kanssa keskikaupungilla. Isoäitini kieltäytyi päättäväisesti oikaisemasta puistojen poikki, koska puistojen penkeillä istui puliäijiä. Kun kysyin, mitä puliäijät on, isoäiti kertoi miehestä joka istui paikallaan, huitoi käsillään ilmaan ja yritti siepata pieniä miehiä kiinni. Siitä lukien opin pelkäämään sairaita, juoppoja ja köyhiä. Olin varma että köyhät ovat omituisia olioita jotka istuvat puistojen penkeillä räkäkännissä huitomassa tyhjä katse silmissään tyhjää."

Köyhyyskirjoituskilpailun tulokset julkistetaan tänään. Sain keskiviikkona tiedon, että minulle myönnetään kunniamaininta kertomuksesta nimeltä Erään köyhän mielenterveyskuntoutujan tarina. Harmittaa kun otin kilpailuun osaa ollenkaan. Juttu on täynnä virheitä, ja iso osa faktoistakin on vanhentunut jo ajat sitten eivätkä kerro nykytilanteestani mitään. Kirjoitan mm. olevani turkulainen vaikka olen naantalilainen, diagnoosikseni ilmoitan jotain aivan muuta kuin se oikeasti on, työttömyyskortistossa ei ole sen paremmin L kuin minäkään tätä nykyä jne. Kysyivät saavunko Helsinkiin noutamaan palkintoa, ruokaa olisi tarjolla ja matkat maksettaisiin. Sanoin että en.

Hyvä kuvauspäivä eilen, otin yli viisikymmentä kuvaa, saatoin L:n töihin, räpsin kuvia siinä samalla. L ei tunne näitä seutuja yhtä hyvin kuin minä tunnen, oli saanut pomolta lähetteen paikkaan jossa tarvittiin sairaalle viisivuotiaalle lapselle hoitajaa. L tutki karttaa ihmeissään. Näin heti että L:lla ei ollut hajuakaan missä kyseinen talo sijaitsi, minä läksin näyttämään tietä. On saman perheen palveluksessa vielä tämänkin päivän.

Pelkällä ajatuksen voimalla ei aina pärjää. Silloin on otettava järeämmät keinot käyttöön.

Valokuvatorstain aihe on Ajatuksen voimalla

Miksi jotkut nolot tilanteet, tapahtumat, asiat jäävät paremmin mieleen kuin toiset? Olin pari vuotta sitten L:n ja anopin kanssa erään suuren urheiluhallin kahviossa. Kahvio ja hallialue oli seiniään myöten täynnä, paikalla oli satoja ihmisiä. Tilanne ahdisti. Ei siksi että ihmisiä oli paljon, vaan siksi kun en tiennyt miten pitkään tilaisuus kestää. En missään tapauksessa olisi halunnut olla paikalla. Mietin koko ajan milloin täältä pääsee lähtemään, vai pääseekö jumaliste koskaan. Hallin puolella pelattiin jonkinlaista nuorten poikien salibandy turnausta tms. Nousin ylös ja sanoin hakevani kahvia. Kysyin, ottaisiko joku muu. Anoppi antoi rahaa ja pyysi tuomaan juotavaa yksin tein kaikille kolmelle.

Menin pitkän jonon jatkoksi. Odotin ja odotin, rypistelin seteliä taskussani. Olin hyvin hermostunut. Ajattelin, että kohta sekoan vuorenvarmasti kokonaan. Kuinka ollakaan, kahvi loppui pannusta juuri minun kohdallani. Edellä ollut otti viimeisen kupillisen. Myyjä pahoitteli asiaa, otti maksun, laittoi uuden satsin tulemaan ja pyysi vartomaan hetken aikaa. Ajattelin että voi hiivatin hiivatti. Vilkuilin ympärilleni, huokailin ja raavin päätäni. Katsoin sivusilmällä muita ihmisiä. Seisoin mielestäni kuin näytteillä. Kahvi suodattui kiusallisen hitaasti. Tip-tip-tip-tip. Tuntui kuin olisin ollut yli tunnin paikallani. Jono takanani piteni pitenemistään. Ihmiset yskivät ja supisivat, ihmettelivät minua, siltä minusta tuntui. Kummastelivat, miksi en suorita ostoksiani ja painu tieheni tulpan paikalta. Tilanne tuntui hyvin tuskastuttavalta, lähes sietämättömältä, en osaa selittää tarkemmin miksi. Olin varma että minun kuviteltiin tahallaan seisottavan jonoa paikallaan, vaikka tein vain mitä myyjä oli pyytänyt. Lopulta en kestänyt enää, aikaa oli kulunut minuutti tai kaksi. Pannuun oli tippunut pari mukillista kahvia, se riittäisi. Sieppasin pannun kesken suodatusvaiheen, kaadoin kupillisen itselleni, toisen anopille, kolmannen L:lle, ja painelin posket kuumottaen tieheni niin nopeasti kuin pystyin.

Kahvia lorisi koko tuon ajan pitkin pöytää ja siitä lattialle. Jälkeen jättämäni sotku ja siivo oli melkoinen. Takaani kuului voi-voi, joku pyysi tuomaan rättiä jne. Luikin paikalta karkuun kuin hiiri.

Miksi juuri tuo tapaus pyörii usein mielessäni? Harmittelin tapahtunutta itsekseni jälkeen päin pitkään. Kun järjellä ajattelee, asia ei sittenkään ollut kovin kummoinen, vaikka käyttäydyinkin kuin neljä vuotias lapsi enkä kuten aikuinen ihminen. Minulla olisi kertoa ainakin viisikymmentä paljon pahempaa ja oikeasti hirveää tilannetta ja sattumaa joilla voisin piinata itseäni vaikka öin ja päivin. Mitään korvaamatonta vahinkoa en saanut aikaan, kukaan ei suuttunut minulle. Kahvinkeitin ei hajonnut. L ja anoppi eivät huomanneet koko tapausta.

Ehkä tilanteessa oli jotakin, joka heitti hetkeksi takaisin koulumuistoihin? siihen kun piti luokan edessä esitelmää jostakin opettajan pakkosyöttämästä aiheesta joka ei vähempää olisi voinut kiinnostaa, eikä tilanteesta kerta kaikkiaan ollut mitään pääsyä pois vaikka mielessään olisi kuinka rukoillut. Sitä seisoi vain paikallaan halvaantuneena ja avuttomana kuin maailman suurin idiootti, ja odotti milloin naurunremakka ja pilkka alkaisi.

Oli miten oli, en koskaan mennyt kyseiseen halliin enää, vaikka meidän sen aikaiselta asuinpaikalta ei ollut sinne kuin nelisensataa metriä.

L kaatui pari päivää sitten, eilen oli minun vuoro. Lensin liukkaalla kalliolla selälleni aika tarkkaan tämän kuvan oton tienoihin. Muistinpa taas miksi lääkepakkauksissa on päällä punainen kolmio. L ehti juuri huutaa, varo kohta voi käydä hullusti, kun jalat meni alta. Alan pian tottua tähän, joka talvi menen rähmälleni 5-10 kertaa. Onneksi ei sattunut tällä kertaa mitään vakavampaa, säikähdyksellä ja parilla naarmulla selvisin.

Yhdeksältä omahoitaja, sen jälkeen kauppoihin, apteekkiin ja pankkiin. Täytyy lähteä kohta. Hörpättävä pari kupillista kahvia sitä ennen. Tiet siistin oloisia, voisi vaikka ottaa pyörän lähiaikoina kellarista esille.

Tilattiin uusi digiboxi, olisi pitänyt tilata jo vuosi sitten. Vanha tilttasi lopullisesti. Kanavat ei pysy paikoillaan, pomppivat miten sattuu, ilmestyvät ja katoavat sattumanvaraisesti. Kuva pysähtelee, tai ei ilmesty ollenkaan. Äänen voimakkuus sahaa ylös alas. Monenlaisia ongelmia ollut. Välillä koko televisio menee pimeäksi, eikä esiin tule yrittämälläkään mitään. Kannattaa olla tarkkana millaisen boxin hankkii. Laadussa paljon eroja. Meidän oli jokin halpahalli tuote, täysi sekunda.

Eilen tuli sähköpostia rakkaalta ystävältä. Se toi oman säväyksensä iltaan. Mieli keveni jotenkin. Mukava kun ihmiset muistavat. Kaikki jotka oikeasti tuntevat minut, tietävät että minun vuoksi ei tarvitse nyt murehtia, kun on L vierellä, kaunis koti hyvällä paikalla ja kunnon lääkkeet. Olen paremmissa voimissa kuin pitkään aikaan, tuottelias, elämänhaluinen, hyvässä iskussa tasooni ja vaivoihin nähden. Tuntuu helpottavalta kirjoittaa tutulle ihmiselle, kysellä kuulumisia. Ei väkinäisiä rooleja, ei turhaa selittelyä, teeskentelyä. Yhä useammin huomaan haluavani kuunnella kuin puhua. Minun asiat on vatvottu edestä ja takaa tuhanteen kertaan, ei niissä ole mitään kelaamista enää. Taudit on mitkä on, mutta traumoja minulla on vähemmän kuin luulisi, vaikka kaikenlaista ikävää olen nähnytkin, siinä missä moni muukin. En kaipaa mitään väkinäistä sisäistä pesänselvitystä. Minulla ei ole tarvetta uskoutua. Läheisyys, hellyys, yhdessä olo riittää. Vierekkäin, käsikkäin oleminen - se että joku on läsnä. 

Joskus ilmaisee asiat tarkimmin, kun ei lausu lausettakaan. Vaikeneminen, vetäytyminen, eristäytyminen, hiljaisuus on hyvä tapa etsiä ja koota itseään.

09 Mar, Fri, 06:39:20 Google: koiran kuulolaite 09 Mar, Fri, 08:51:50 Google: friikkisirkuksen 09 Mar, Fri, 09:28:56 Google: Deprakine 09 Mar, Fri, 09:30:19 Google: fibromyalgia ja triptyl 09 Mar, Fri, 10:08:07 Google: juokseminen juominen 09 Mar, Fri, 10:35:10 Google: laulajan hengitysharjoitus 09 Mar, Fri, 11:57:41 Google: Runoja epävarmuudesta 09 Mar, Fri, 12:16:58 Google: mummo psykologilla

Koiran kuulolaite, uusi juttu minulle vaikka koiraihmisiä olenkin. Miten sellainen vehje käytännössä mahtaa toimia, jos toimiakseen on? Kuinka koiran näköä tai kuuloa testataan? Epäilin aina että minun viimeinen koira oli syntymästään asti huonokuuloinen ja puolisokea, mutta kiistattomia todisteita asiasta minulla ei ollut eläinlääkärille esittää. Lääkärin mielestä murehdin suotta. Koira oli kuulemma hyvin hoidettu, ihannemitoissa, terveen oloinen, keskimääräistä villimpi tosin ehkä. Lääkäri sanoi, kuten totta olikin, huonon näön kuuluvan koiran rotuominaisuuksiin. Ihmetytti silti. Monenmoisia ongelmia riitti. Ei opittu Santun kanssa oikein koskaan elämään kunnolla yhdessä.

Vai olisiko niin, että kerran rakkaaksi tullutta lemmikkiä ei voi korvata? Näen vieläkin toisinaan unia lapsuudenkodissa olleesta cockerspanielista, Bellasta. Se oli minulle rakas ja kallis ystävä, ellei peräti parhain kaikista. Surin kovasti kun sillä tuli elinpäivät täyteen. Huoneet tuntuivat vierailta, kolkoilta ja kylmiltä pitkään Bellan kuoltua. Alitajuisesti sitä ehkä vertaa kaikkia myöhempiä lemmikkejä siihen mikä on ollut aivan aluksi?

Raisiossa auto ja vaununäyttely. Tarjolla loimulohta, makkaraa ja musiikkia. Jää menemättä. Ajokorttia ei ole = autot ei kiinnosta, asuntovaunuun ei ole varaa. Loimulohi kelpaisi kyllä.

Nousi kuume uudelleen, eikä ihme. Ollut melkoista kiirettä. Eilen jäi syöminen vähälle. Paikka jossa aioimme lounastaa oli kiinni, aukeaa talven jäljiltä vasta tänään. Kotiin palatessa oli ruokahalu mennyt. L kaatui rantajäätiköllä melko pahoin. Jalat meni alta ennen kuin ehti huomata mitään. Ranne venahti ym. Tänään jo ennen kuutta Turkuun hoitamaan asioita. Luulin linja-auton olevan tyhjä siihen aikaan aamusta, mutta aivan täynnä ihmisiä se oli. Huomasin heti lähtiessä että vikatikki tuli tehtyä. Olisi pitänyt jäädä petiin. Kuvotti ja särki kaikkialta. Jalat ei ottaneet kantaakseen, vilutti ja puistatti. Parin tunnin reissu venahti viiden tunnin mittaiseksi. Jäin vanhempien luo huilaamaan pidemmäksi aikaa kuin alun perin aioin. Huolsin äidin tietokoneen kuntoon. Monenmoista oli siinä heikun keikun, mutta nyt pitäisi toimia kunnolla.

Ensi viikolla kaikenlaista. Varsinkin noita vapaaehtoisjuttuja pitäisi jostain päästä karsia, tai sitten sovittava ainakin matkakulu + ateriapalkka tästä lähtien. Pelkkä sisäänpääsylippu, kahvi, lasillinen maitoa ja kalavoileipäkin riittäisi. Viikonloppuna ladattava akkuja. Saatava tämä pöpö sisuksista pois.

Valokuvatorstain aihe on Sininen

The Python team. Top row: Graham Chapman, Eric Idle, Terry Gilliam. Bottom row: Terry Jones, John Cleese, Michael Palin

Monty Python, or The Pythons, is the collective name of the creators of Monty Python's Flying Circus, a British television comedy sketch show that first aired on the BBC on 5 October 1969. A total of 45 episodes were made over four series (the last of which dropped the 'Flying Circus' from the title and thus was also called Monty Python). However, the Python phenomenon developed from the original television series into something much greater, in scope and impact: it spawned touring stage shows, four films, numerous albums, several books and a spin-off stage musical—as well as launching the members on to individual stardom.

Wikipedia

Luvatkaa itsellenne olla nauramatta. Yksikään kasvolihas ei saa hievahtaakaan. Pysykää niin vakavina kuin suinkin. Ei pientä hymyäkään. Katsokaa sen jälkeen tämä.

Gary Farmer & Johnny Depp, Photo: Christine Parry

" DEAD MAN is the story of a young man's journey, both physically and spiritually, into very unfamiliar terrain. William Blake (Johnny Depp) travels to the extreme western frontiers of America sometime in the second half of the nineteenth century.
Lost and badly wounded, he encounters a very odd, outcast Native American, named "Nobody" (Gary Farmer), who believes Blake is actually the dead English poet of the same name.

The story, with Nobody's help, leads Blake through situations that are in turn comical and violent. Contrary to his nature, circumstances transform Blake into a hunted outlaw, a killer, and a man whose physical existence is slowly slipping away. Thrown into a world that is cruel and chaotic, his eyes are opened to the fragility that defines the realm of the living. It is as though he passes through the surface of a mirror, and emerges into a previously unknown world that exists on the other side. "

Eilen tuli kaapelikanavalta Johnny Deppin tähdittämä, kulttiohjaajaksikin tituleeratun Jim Jarmuschin ohjaama Dead Man. Omituinen, painostava, ahdistava ja brutaali leffa. L ei innostunut, piti kättään silmiensä edessä suurimman osan ajasta ja pyysi vaihtamaan kanavaa. Vaikea elokuvasta oli oikein löytää mitään juontakaan, mutta oli pakko katsoa kokonaan. Jotain hypnoottista ja perin juurin sairasta filmissä oli, varsinkin kun mukaan oli sotkettu koomisia tilanteita jotka kaikessa perverssiydessään nauratti väkisinkin. En saanut silmiäni irti kuvaruudusta, tuijotin vain suu auki. Näkemäänsä sulateltava pitkään. Vähän jotain vastaavaa koin viimeksi lukiessani Bret Easton Ellisin Amerikan Psykon. Dead Manissa ammutaan melkein joka kohtauksessa joku, jopa syödään ihmislihaa, pääasiassa syyttä suotta, kunnes itse tappaminen menettää katsojan silmissä tyystin merkityksensä.

" In 1995, Jarmusch released Dead Man, a film set in the American West in the 19th century starring Johnny Depp and Gary Farmer that has been called a Western movie, an "anti-Western," and a "post-Western" by various critics. The film has been hailed as one of the few films made by a Caucasian that presents an authentic Native American culture and character, and Jarmusch stands by it as such; however, critics have both praised and decried the film for its portrayal of the American West, violence, and especially Native Americans^[1]. The film was shot in black and white by Robby Müller, and features a score composed and performed by Neil Young. "

Wikipedia

Uusin blogin ilmettä. Kyllästyin siihen vanhaan. Mukava kun laatikot ovat nyt kahdella puolella, eikä yhtenä pitkänä pötkönä yhdellä puolella. L:lla tänään vanhustenhoito päivä. Menee jotakuta mummoa auttelemaan, siivoaa ja kokkaa ruokaa. Minulla kuumetta vieläkin. Viluttaa, yskittää, nieluun sattuu ja räkä valuu. Tavallista flunssaa. Ei kovin huono olo kuitenkaan. Kurjaa vain istua sisällä kun ulkona kaunis ilma. Äiti kertoi että isoäidillä sama tauti. Pitää varmaan soitella sinne päin.

Kuumeesta jotain hyötyäkin. En muista milloin viimeksi olen nukkunut yhtä hyvin kuin viime yönä. Nukahdin ennen puoli yhdeksää. Heräsin kymmentä yli seitsemän, enkä olisi herännyt vielä silloinkaan ellei joku olisi alkanut nyrkillään paukuttaa alakerran naapurin ovea.

Kirkkaasti ja kauniisti paistaa aurinko. Television kuvaa ei tahdo nähdä. Kevättä ilmassa, maaliskuu jo vaikka ei uskoisi. Viime yönä kuunpimennys. Ohi meni. Olisi kyllä ollut mukava seurata sitä ja ottaa vaikka kuvia. Vuosia sitten Juhannuksen aikoihin nousin keskellä yötä katsomaan auringonpimennystä. Näkemättä jäi sekin, oli paksulti sumua. 

Miesten viidenkymmenenkilometrin hiihto Sapporossa meneillään. Ei taida suomalaisilla olla mahdollisuuksia tällä kertaa siinä.

Naishiihtäjät olivatkin startanneet kuudelta eikä seitsemältä kuten luulin. Kun avasin television puoli kahdeksalta, loppuratkaisut oli jo meneillään. Vilutti illalla, ja nyt aamulla nousi kuume. Tapahtui kaikenlaista jännittävää eilen. Keho reagoi saman tien, ja samoin keinoin kuin aina kun jotain hauskaa tapahtuu. Tutisuttaa, vaatteet läpimärät kylmästä hiestä. Vastaavissa merkeissä tulee kulumaan koko kevät ja kesä, tiedän sen vanhasta muistista. Petipäivä. Liisa töissä. Onneksi sain syötyä. Otin seuraavan ajan mt-toimistoon viikon päästä maanantaihin, kaipa tämä siihen mennessä helpottaa ainakin joksikin aikaa. Minussa on railo, on aina ollut. Sille on tehtävä jotain, ennen kuin joku runnoo siitä läpi. En tahdo ketään liian lähelle.

Oli tullut joitakin ulkomaan kielisiä spämmeja sähköpostiin, mutta blogista en niitä löytänyt. Minne lie kadonneet. Täytyy varmaan selata vanhoja postauksia läpi. Olisiko tuon sanatarkistuksen asentaminen paikallaan? auttaisiko se? täytyy miettiä. Luin joidenkin muidenkin saaneen niitä? Nyt alkajaisiksi oli minulle tullut viisi roskapostia, mutta jos niitä vielä tulee, niin pakko turvautua sanatarkistukseen.

Mäkihyppy alkaa yhdeltätoista, jos yrittäisi seurata sitä.